Nuun elämä

Ajatellen aivan kaunis

2008-07-18T08:18:00.000-07:00

En kai osaa sosiaalistua normaalisti. En kestä sitä teeskentelyä ja ponnistelua, mitä sukulaisten tapaaminen vaatii. Minä en jaksa olla kiinnostunut muiden asioista kun omani ovat ties miten. En vain jaksa olla enää sen velvollisuudentunteen täyttämä tekopyhä kiltti tyttö, joka minu odotetaan olevan.

Se halu mökkeytyä ja yksinäistyä kasvoi liian suureksi ja siksi se nyt istuu Annankadun varressa ja kierii kuumissaan satojen makaamissa satiini lakanoissa. Olin valmis maksamaan.
Ulkoa kuuluu naurun remakkaa ja auton ohiajelua. Hiljainen, ne sanoi esitteessä.

Vastuu painaa silti ja mietin jo meneväni takaisin. Riideltiin taas, puhelimitse. Minä en voi, tai osaa luottaa enää. Ahdistaa kohtaaminen.

Huomenna menen töihin ja iltapäivästä kotiin K:n luo. U menee alankomaihin ja minä saan lomani. Kaksin koiran kanssa, mustikoita ja lettuja. Iltavuoroja ja auringonlaskuja.

...häntä hellikäämme....

2007-10-01T23:58:00.000-07:00

Viime yönä heräsin kumeaan kohnotukseen, joka tuli koiran kurkusta. Kosti voi pahoin ja oksenteli ympäri olohuonetta. Matto ei taaskaan säästynyt. Nousin ylös ja lähdettiin taas kerran öiseen lähimetsään päästäisten ja myyrien ihmeteltäväksi. Istuskelin kannon nokassa ja kosti tyhjensi itseään puunjuurille. Oli varmaan kuumetakin kun tärisytti niin kovasti. Useampi tunti siinä taas vierähti, että pahin vaihe meni ohi. Soitin töihinkin, että nyt saa aamuvuoro etsiä tekijänsä muualta kun lapsi sairastaa.

Nyt ollaan sisällä ja koira nukkuu kevyttä untaan, välillä se herää, kakoo ja minä yritän ruiskulla antaa vettä ja canikuria. Niistä se ei tykkää. Toivon vain niin kovasti, ettei tarvitse lähteä sairaalaan ja tippaan kun se oli viimeksikin niin kamalaa ja Kostilla on vieläkin angsti hoitotoimenpiteitä kohtaan. Nytkin sillä syke nousee kun vain näkeekin ruiskun tai jotain hoitoon liittyvää.

Voi miksei se vaan voi olla terve.

Unelmat Listoiksi

2007-09-28T07:18:00.000-07:00

Vapaa päivät meni taas vähän laiskottelun puolelle. Se on tuo sohva niin puoleensavetävä Kostin karvoineen kaikkineen, ettei voi vastustaa. Eilen sentään käväisin kaupungilla kun lukioystävä oli kouluttautumassa allergiatalolla. Kahteen vuoteen ei oltu varmaan nähty, mutta niin meillä aina juttu jatkuu siitä mihin viimeksi jäätiin.

C on muuten yksi syy miksi minä(kin) lähdin sairaanhoitajaksi opiskelemaan. Hän oli vakuuttunut, että se olisi minulle sopiva ammatti ja niin taisi tyttö oikeassa olla, kun taas kerran yömyöhään sokkarin rappusilla viiniä maisteltuamme mietittiin mitä isona olisi soveliasta tehdä. Vähän jäljessä menin mutta menin kuitenkin ja tässä sitä nyt ollaan ammattikunnan ylpeänä edustajana jännäämässä palkkaneuvottelujen käänteitä tuhansien muiden kanssa.

Siinä Iguanan pöydässä istuessamme löytyi lopulta syy hiljaiseloon. Omakohtaiset kokemukset sairastamisesta vetävät hiljaiseksi, mutta nyt kuitenkin näyttäisi olevan valoa näköpiirissä. Taudille nimi ja hoito päällä. Ihailla vain voi joidenkin ihmisten ilmiömäistä kykyä suoriutua paineista ilman minkäänlaisia näkyviä merkkejä. Vaihtoehtoisista oli ollut apua selvästi. Vääjäämättä tuli mieleen serkun äiti, joka myös löysi avun luontaishoidoista.

C kehoitti rohkeasti listaamaan asiat mitä haluaa niin alitajunta hoitaa loput ja lähtee suuntaamaan tekemisiä niitä hohti. Se kuulosti niin helpolta ja järkeenkäypältä, että minun listani valmistui jo eilen.

Päivän Skooppi

2007-09-28T03:20:00.000-07:00

Jos olisit hososkoopiltasi kasvi olisit:

Vanamo 3.5. - 6.6.

Pieni ja herkkä vanamo elää huomaamattomana ja vaatimattomana omaa salaista elämäänsä syrjässä valtateistä ja kiireestä. Kiireisiltä pintaliitäjiltä vanamo jää kokonaan huomaamatta, mutta rauhallinen kulkija ja asioihin paneutuva osaa katsoa sinne missä hiljaiset aarteet ovat. Vanamon kauneus ja herkkyys löytää yleensä ymmärtäjänsä ja ihailijansa. Nykymaailmassa vanamon ominaisuudet eivät ole arvostuksen huipulla, joten syrjäytymisen ja erakoitumisen vaara vaanii. Riuhtaisu mukaan elämän hälyyn silloin tällöin tekisi hyvää, harjoitusmielessä. Vaikka vanamo vaikuttaa lähes avuttomalta, hän uurastaa sitkeästi ja etenee sopivassa ympäristössä ja oikealla alalla lopulta hyvinkin pitkälle. Hiljainen uurastus ei aina saa ansaitsemaansa arvostusta ja huomiota. Vanamo voisi opetella edes vähän itsekehua, vaikka se hänelle onkin vastenmieleistä. Hälyä ja tekniikan pauketta vanamo ei kestä, hän nauttii metsän ja luonnon rauhasta, valitsee tarkkaan seuransa ja viihtyy omissa oloissaan. Rakkaudessa ja ihmissuhteissa vanamolla on harvoin ongelmia. Hän välttää konflikteja ja osaa sopeutua, rönsyillä, jopa luikertaa - eikä koskaan jyrää toisia. Vaara onkin, että joku jyrää hänet, tai ainakin yrittää. Tällaisesta tilanteestakin vanamo yleensä selviää, ei taistellen, vaan hiljaa muualle siirtyen. Hän ei tarvitse muita ihmisiä niin kipeästi, että maksaisi suhteesta minkä hinnan tahansa.

Ystävällinen Ele Koiralta

2007-09-24T07:37:00.000-07:00

Joskus, tai no aika useinkin kun pyykkikori on ihan täynnä minulla on tapana lajitella seuraava pyykkierä valmiiksi pesukoneen rumpuun. Näin tein tänäänkin aamusella ja lähdin käymään lähikaupassa. Kosti jäi kotimieheksi. Kun tulin takaisin oli koirani ystävällisesti laittanut pyykkikoneen pyörimään. Meni ilman pesuaineita kun niitä en ollut ehtinyt vielä ladata valmiiksi. Innoissaan poju oli väännellyt pesulämpötilan 80 asteeseen. Lykky että pestävänä oli Kostin omia pyyhkeitä, eikä angora villapaitoja tms. Hyvin siis kestivät pyyhkeet kuumankin käsittelyn ja yllättävän puhdasta tuli ilman luvileitakin. Meillä näkyy olevan Kostin kanssa melko tasa-arvoinen yhteiselo kun kotityötkin voidaan jakaa näin kätevästi.

Ja yöksi töihin......

JoutenOloa

2007-09-23T09:01:00.000-07:00

Aurasi pääväri:

Keltainen

Keltainen on koko aurakentän iloisin persoona, Hän on energinen, valoisa ja leikkisä persoona, jonka valoisuus, lämpö ja optimismi hurmaavat toisetkin ihmiset. Keltaisen ihmisen elämän täyttymys on tuottaa iloa toisille, nauttia elämästä ja auttaa koko planeettaa voimaan paremmin.

Keltainen voi olla hyvinkin ujo ja herkkä, mutta myös juhlien keskipiste. Hänellä on loistava huumorintaju, ja hän iloitsee saadessaan toisetkin nauramaan. Keltainen uskoo, että elämä on olemassa siksi, että siitä nautittaisiin. Hän rakastaa vapautta ja tarttuu hetkeen. Hymy huulillaan hän muistuttaa toisille, ettei elämää sen enempää kuin itseäänkään pidä ottaa liian vakavasti.

Työ ei keltaiselle ihmiselle ole muuta kuin ikävä velvollisuus, josta hän mieluusti kokonaan luopuisi - ellei ole sattunut saamaan itselleen työtä, joka on hauskaa ja kevyttä, ja jossa hän pääsee vapaasti totoeuttamaan itseään.

Luonto ja eläimet ovat keltaiselle hyvin tärkeitä, ja jos hän johonkin suhtautuu vakavasti, se on luonnon suojelu. Eläimet, erityisesti koirat tuntevat luontaista vetoa keltaista ihmistä kohtaan.

Aurassasi voimakkaita:

lila;oranssi;

Väs....yy

2007-09-22T08:58:00.000-07:00

Viikonloppu. Makuuhuoneen imelät pastelliseinät käyvät jo vähän liian tutuiksi. Päätin taas kerran, että niistä on päästävä. Kuistilla oleva kynttilälyhty heijastaa kuvioitaan ikkunan läpi niille seinille ja katossa on uria, joita voi seurata katseellaan jos ei muuta keksi. Uni ei vain tahdo tulla. Nukkumatti on hukannut osoitteeni tai lakossa. Alkuviikon valvoin koiran vatsan vuoksi läheisessä metsässä. Oli ressu taas pistellyt yksin ollessaan purkillisen puuroriisiä nappaansa ja olo oli sen mukainen niin emännällä kuin koirallakin. Töissä meni koko tiistai ja keskiviikkoakin pitkälle. Olin ihan kuitti ja lähetin K:n jo eilen viettämään poikien viikonloppua kaupunkiin. Pakkasin mukaan Sulkavan soutukassiin nappulanjämät ja puruluun ja itse lähdin iltavuoroon.

Tyhjään kotiin on outo tulla, olohuoneessa oli matto tuttavallisesti kasassa, mutta hännän läpsytys parkettiin ei ollutkaan vastassa. Riisuuduin rauhassa ja kävin nukkumaan vain ja ainoastaan herätäkseni kahden tunnin kuluttua silmät turvoksissa luullen, että on nukkunut pommiin. Sitten taas lisää katon urien tuijotusta ja kelloon vilkuilua. Puolikuudelta aamupuuron keittoon ja työmaalle kääntelemään herra ja rouva tonnia. Aamupesujen aikana pääni huutaa, että haluaisi lisää sisältöä elämään kiitos.

Eilen bussissa tuo pääni sitten nuokahteli puolelta toiselle ja vieressä istunut mies ystävällisesti tönäisi minut nojaamaan ikkunaa vasten, pois omilta hartioiltaan. Havahduin ja nousin ylös bussin väliosaan, jotta en ajaisi ohi kotipysäkin.

Illalla otin kokeeksi unilääkkeen työkaverin suosituksesta ja onnistuin nukkumaan yhtä soittoa aamu kahdeksaan. Ensimmäinen kerta yli viikkoon. Herää kuitenkin ajatus, että vuorotyö ei minulle sovi. Ja ensiviikolla on taas yövuorot. Oikein riemulla odotan niitä aamuyöntunteja kun olo on krapulainen ja tahmea. Ja joku pyytää vettä ja toinen yrittää hengitellä niillä onnettomilla keuhkon rippeillään. Ahdistaa kun ei aina voi oikein auttaa, välillä lievitetään vain oloa.

Kotona taas ja puhelin piippaa tekstiviestejä ystävältä?, joka on toivottanut minut ties minne mutta muistuttaa tasaisin väliajoin, kuinka on yksinäinen ja elämä on surkeaa. Uhkaa itsemurhalla ja huumeilla. Apua ei ota, eikä sitten edes vastaa puhelimeen. Jotenkin tämä syksy on niin rankka.

Herra Iso Herra

2007-09-21T09:32:00.000-07:00

herra iso herra kaukaa kaupungista myhäili tyytyväisenä. Katseli laskevan auringon suuntaan lasitornistaan ja laski mielessään kuinka tuottoisa päivä taas oli ollut. Tilaston heikentäjät ja huonoimmat potilaista hän oli taas onnistunut ohjaamaan pienen kylään, jota hän leikkimielisesti oli alkanut kutsua Hilttoniksi. Kaupungin tilastot näyttivät hyviltä, oli vedetty kotiin päin ja pisteitä oli ehtinyt karttua mitä erilaisimmista laitteista, joilla oli ihmishenkiä taas pelastettu. Jo aikaa sitten hän oli huomannut, että asioiden oli oltava jatkuvassa liikkeessä ja jos tilanne ei edistynyt piti hoitoa jatkaman muualla, jotta nuo kultaakin kalliimmat tilastot pysyisivät hyvinä. Tehottomuushan nimittäin oli herra iso herralle kirosana.

Ihan viimepäivinä oli Iso herrasta alkanut tuntua, että nyt hän oli vihdoinkin saavuttamassa sen ylivaltiaan roolin, jota hän oli jo niin monta vuotta halajanut. Alettiin olla hyvinkin lähellä tuota visiota "yhdestä suuresta perheestä", jonka valtiaana tulisi toimimaan hän, itse herra iso herra. Hänellä tulisi lopulta olemaan valta määrätä mm hoitajien sijoitus tuossa perheessään. Viikko siellä toinen täällä. Kunhan hänelle riittää komenneltavia se oli kuitenkin pääasia.

Mutta ei ollut herra iso herra tullut ajatelleeksi tilastoissaan sitä, että Hilttoni oli hyvinkin omavarainen yksikkö. Siellä hoitohenkilökunta toimi sairaanhoitajan roolin lisäksi myös sihteerinä ja siistijänä. Iso herraa jopa hieman ärsytti miten ne kyläläiset olivat jo vuosien ajan selvinneet samoista ongelmista puolet pienemmällä porukalla ja tilastot alkoivat uhkaavasti häiritä heidän menestystään. Lisäksi huhut, jotka olivat kiirineet kaupunkiin Hilttonilaisten hyvästä hengestä tekivät iso herran mielen levottomaksi. Asialle tuli tehdä jotain ja nopeasti.

Hilttonilaisia ahdisti tieto tulevasta, siitä miten heidän toimiva pieni yksikkönsä silvottaisiin kappaleiksi ja osaset sijoitettaisiin kliinisen valkoiseen kaupunki ympäristöön missä kenelläkään ei ole nimiä tai kasvoja. On vain numeroidut paikat ja hoitohenkilökunnan loputun kiire.

Herra iso herra oli mielissään, että viimeisimmässä budjetti kokouksessa hän oli saanut rahahanat aukeamaan itselleen ja kaupungille. Viime viikolla uutuuttaan kiiltelevät huoneet ja kullankimalteiset laitteet oli vihitty käyttöön juhlallisin seremonioin. Nyt jos he vielä tulevat saamaan hyvät hoitajat näyttää peli Hilttonin kohdalla menetetyltä. Heillähän on vain hoitajien selät, ruis ranteessa ja sairaansija jokaiselle.

Saattaa olla siis hyvinkin lähellä, että Tansania tulee saamaan uuden tee-viljelijänsä hyvinkin pian.

Soveltavaa Oppimista

2007-09-09T01:02:00.000-07:00

Ihanan raikas aamulenkki järvelle ja takaisin. Kaikki vatut oli vaan jo joko syöty tai homehtuneet, niin aamiainen ei saanut sitä tuoretta hillosilmää, mutta hurtilla näytti olevan kivaa. Uskaltauduttiin ihan vesirajaan asti kun olin varma, että kylmänarka poikani varoisi paleltumista vaan toisinpa taas kävi. Sen verran riehakkaassa tilassa olivat Kostin ja Kostin tyttöystävä, että se laiturin pätkä toimi lähinnä kiihdytysratana.

Alkuun poju luiskahtikin veteen vähän vahingossa, mutta samassa se jo uikin tyytyväisenä taitojan esitellen ympäriinsä kun taas R keskittyi olemaan kastelematta tassujaan. Yhtäkkiä Kosti saikin päähänsä lähtä kohti toista rantaa, jossa oli sauna ja laiturilla mies, joka itsekkin aikoi veteen. Minä jäin rannalle huutamaan pää punaisena Että "Makkaraaa... Emmännällä on hk: n sinistäää"

Käskyni kajahtelivat kuuroille korville ja ei siinä kauaa mennyt kun Kosti oli saavuttanut huvittuneen oloisen miehen, joka jutusteli koiralle kuin vanhalle tutulleen. Pyysin miestä kuitenkin ystävällisesti pitämään koiran poissa maankamaralta ja hän teki työtä käskettyä ja tyrkki koiraani takaisin järven selkään. Tästä epäystävällisyydestä vai mistä lie johtuen Kosti lopulta luovutti ja kääntyi uimaan takaisin meitä kohti. Minä tietysti kannustin innokkaana ja heiluttelin lenkkiä ilmassa. Siitä meni sitten puolet palkkioksi kun koira saavutti rannan ja minut. Eikä se ollut edes väsähtänyt uimisesta, jaksoi roikale yhtälailla riehua koko menomatkan R:n kanssa puiden lomassa ja loppuun vielä parit viestjuoksut. Näiden tempausten jälkeenvain aina tuntuu, että tähän on vielä niin pitkä ja kivinen tie.

Ehtoo

2007-09-08T10:52:00.000-07:00

Siinä vaiheessa kun huomaa viettävänsä lomaviikon viimeistä lauantai-iltaa valutellen pyykinpesunestettä siihen muoviseen pesupalloon pitkään ja hartaasti ja kantaessaan raivoisasti täkkejä ja tyynyjä ulos tuulettumaan laulaen samalla die, die, die you motherf....s pölypunkeille tietää olevansa ei enää niin menvää sorttia.

Menevät ja aktiiviset ihmiset kai istuksivat tähän kyseiseen aikaan viikosta kuppilassa juke-boxia räpläämässä tai odottelevat hyvän keikan alkua tuoppi kourassa. Vaan aikuinen nainenpa hoitelee niitä tykkäämiään koti-asioita kun se yllätyskin meni säiden puolesta pieleen. Lokakuulle tilataan sitten vähän vähemmän tuulta ja enemmän kauniita auringonlaskuja. Pistän tilauksen menemään jo nyt niin ehtii sitten varmasti perille.

Hallusinaatio

2007-09-06T23:54:00.000-07:00

Siinä on pieni ristiriita haluta olla kotirouva kun ei halua lapsia oikeastaan yhtään. Olen kyllä odottanut, että alkaisi se vauvakuume niinkuin muillakin jo kypsään ikään ehtineillä naisihmisillä, mutta ei. Ei soi hälytyskellot biologiset tai maalliset, eivät edes helise vaimeasti. Mutta kotona olisi kiva olla tekemässä kotijuttuja. Pestä pyykkiä ja järjestellä. Olen siinämielessä omituinen, että saan joskus kiksejä siivoamisesta, siitä että työnsä tuloksen voi omin silmin nähdä konkreettisesti.

Tämä selvänä vastapainona töille, jossa usein on niin, että koko päivän painat hommia hiki niskavilloissa helmeillen ja etusormi lääkeampullien availusta hellänä ja kun sitten tulee kotiinlähdön aika huomaat, että asiakkaasi on ihan prikulleen samassa tilassa kuin missä hänet vuoroon tullessasi tapasit ja yleensä siinä ympärillä on vielä ihan hirveä sotku joka koostuu steriilien pakkauksien suojakääreistä, verestä, ihmiseritteistä ja hoitajan kyynelistä. Se ei ole aina niin palkitsevaa, PAITSI niissä tapauksissa, jolloin vapailta palattuasi kuulet kolleegan suusta miten hra tai rva se ja se niin hyväkuntoisena lähti pyörätuolissa vihellellen jatkohoitoon.

Se On Valokuva Torstai Taas

2007-09-06T01:13:00.000-07:00

Perusposeerausta valokuvatorstain lapsi aiheeseen liittyen

Kosti On Viesti Kuningas

2007-09-05T23:50:00.000-07:00

Pitkästä aikaa tulikin sellainen olo että ehkä, huom. korostan sanaa EHKÄ, me ei Kostin kanssa ollakkaan niin epäonnistunut tiimi kuin ensin luultiin. Eiliset treenit meni hyvin, ottaen huomioon, että oltiin taasen väärässä paikassa kun haku/jälki porukka oli ehtinyt vallata maat ja mannut ja meidän jengi siirtyi hiekkakuopille. Paitsi me kun oltiin jo kerran metässä ja kuultiin vasta jälkikäteen, että paikka olikin vaihtunut. No eipä se innokkaita haitannut vaan vedettiin siinä kolmen ihmisen ja kahden koiran voimin semmoiset treenit ettei paremmasta väliä. Kosti löysi minut (luetaan lihapullan) hienosti pusikosta ja innokkaasti ampaisi myös Sonjan tykö. Ekaa kertaa kokeiltiin juoksumatkaa ilman näköetäisyyttä muuten, eikä minun ah jo niin harjaantuneeseen silmääni Kostin menossa ollut minkäänmoista epäröintiä tai hapuilua. Kosti tuli luo niinkuin tulee koira, joka ei olisi viikkoon saanut herkullista lihapullaa maistaa.

Näpertelyähän tuo tietysti on alan ammattilaisiin verrattuna, mutta kaikki aikanansa kuten mummokin ruukasi sanoa. Ensiviikolla olisi sitten mahdollisuus saada tuntumaa sota-ajan viestinviennistä kun ohjaaja tekaisee meille oikean kilparadan. Minulla vaan tietenkin on yövuoro ja huonosti keskittymään kykenevä koira, mutta haasteistahan sitä on ennenkin elämänilo ammennettu. Että tulta päin.

Kerran Vuodessa

2007-09-05T00:09:00.000-07:00

Siitä asti kun Maija muutti Lahteen on yksi ystävä lähtenyt pois suunnilleen kerran vuodessa. Ovat muuttaneet kauas, tai ehkä minä olen kaukana riippuu katsantokannasta. Nyt on sitten niin, että täällä missä minä olen ei ole oikeastaan enää yhtään tosi ystävää ja se tekee välillä aika yksinäiseksi olon. Niin no onhan sitä puhelimet ja kulkuvälineet ja on käyty puolin ja toisin muttei se ole sama kuin voisi soittaa että nähdäänkö vartin päästä ja mennään leffaan. Ja nytpä se vielä näyttää siltä, että se on enää sähköpostin välityksellä se ystävyys kasassa monen kohdalla.

Ja melkein sen arvasin, kun näin surkeilla sosiaalisilla taidoilla varustettuna uusiin ihmisiin ei niin vain tutustukkaan ainakaan sillätavalla että sitä uutta ihmistä alkaisi kutsua ystäväkseen. Ihan olen kuin isäni, joka on ihmisten keskellä jäykkä kuin rautakanki. Tuttuja minulla on kyllä mutta se on sitten sitä hyvää päivää kirvesvartta, en minä niille lähde ruotimaan sitä että kun on niin kurjaa ja yksinäistä.

Onneksi sentään on parisuhde

ja koira.

Ulos Ympyrästä

2007-09-04T07:08:00.000-07:00

Minua niin syvästi sieppaa tietyntyyppisten "koiraihmisten" kaikkitietävyys, siitä että koirat käyttäytyvät näin ja sinun pitää toimia näin ja vain näin päästäksesi haluamaasi tulokseen ja piste. Useimmitenhan se tietysti totta onkin, koirat toimivat viettiensä mukaan ja haluttua käytöstä vahvistetaan palkinnoin ja voíla meillä on: kyllähetiäiti -tyyppinen herkeästi silmiin katsova ja odotan vain seuraavaa käskyäsi koira. Ei sitä käy kieltäminen.

Eilen kuitenkin kyseenalaistin kaiken tämän vuosikymmenten aikana kootun viisauden ja ehkä se oli virhe. Rohkenin jopa väittää että Kostissapa ei oikein mikään mene niinkuin on aiemmin koirissa mennyt. Hurtan keskittymiskyky on minimaalisen lyhyt, kun kontaktin saa, pitää emännän salamana muuttua makkara- ja lihanoutopöydäksi, kiekua oudoilla äänillä tai seistä vaikka päällään, että koiran mielenkiinto säilyisi. Muutoin on peli auttamattomasti menetetty ja niin lähtee koira kohti uusia seikkailuja. Hyppy, hyppy Loikka.. Noin se mennä sohelsi vaikka meneillän oli kontakti kävelyharjoitus. Alati niin syöppö koirani unohti jopa ne ylikaiken rakastamansa makkaratkin kun vieressä istua pönötti sievä tyttökoira tuoksuineen. Lelulla motivoiminen aiheutti armottoman riehuntakohtauksen jollaista hurrikaani Katriinakin olisi kadehtinut. Lopuksi käskyistä tarpeeksi saanut koirani lähti intoa piukkana lenkkeilijän perään, joka takaa tulevasta koiruudesta täysin tietämättömänä hölkkäsi pitkin ahonlaitaa. Kaiken tämän jälkeen se paatoksellinen puhe, ettei hyperaktiivisia koiria olekkaan vaan vika on hihnan päässä olevassa emännässä joka virikkeettömällä elämällä pilaa itsensä ja siinä samalla koiransa, ei ota istuakseen ajatuksiini.

Niin mitenköhän minä tätä vielä aktivoisin, johan me kaiket illat juostaan metsässä makkarajäljen perässä ja opetellaan yömyöhään hyödyttömiä "näytä missä peukku" temppuja kun istumiset ja maahanmenot on jo niin tuttuja, ettei koira niistä enää väsy. Jotensakin muistelinkin, etten minä sovellu noihin koiraporukoihin, vaan pitihän se vielä yrittää ja paha mieli tuli taas. Ihan niinkuin lapsena kun koulussa opeteltiin aakkosia, ensin aa:ta yhdelle sivulle ja tietyn näköisiä vielä. Omistani tuli jokaisesta vähän erilaisia ja opettajalta torut. Mietin jo silloin miksi kaikkien pitää olla samanlaisia.

MediaTyhjiö

2007-09-03T04:03:00.000-07:00

Minun koti ei ole ikinä ollut mikään tietotekniikan riemuvoitto. Vanha televisioni on yhtä vanha kuin minä ja se on toiminut ihan hyvin tähän asti kunnes digiaika tuli ja vei voiton tuosta uskollisesta ystävästäni. Sen seurassa on niin monet dekkari sarjat katsottu, että vierellä kalpenee monet Asat ja Panasonikit.

Viikonloppuna oli muuten aikamoinen mediatyhjiö asunnossani kun netti ja töllö olivat mykkinä. Sanomalehteä minulle ei tule ja radiotakaan en omista. Kaverit töissä nauroi keskiaikaista meininkiäni mutta minä olen ihan tyytyväinen varsinkin nyt kun elisan setä kävi korjaamassa laajakaistan. Sillä pärjääpi aika pitkälle, ja minun tasoinen tiedonnälkä lähtee hyvin ilman kymppiuutisiakin. Vanha Peony saapi nyt lähteä ansaitulle eläkkeelleen. Ja minä lähden nolaamaan itseni tottelevaisuuskoulutukseen koiran kanssa, joka kulkee omia polkujaan.

Hiiala Helmetit Hoi

2007-08-26T12:49:00.000-07:00

Tänään mietin töissä sitä kampanjaa, joka jokunen vuosi sitten oli kuuma puheenaihe ainankin Espossa ja Vantaalla. Kaupungit tempaisivat lahjoittamalla jo vähän kiikkerästi liikkuville talveksi piikkareita kengän pohjiin estämään turhat liukastelut ja sitä myöden lonkkaleikkaukset. Mielestäni tätä hyvää tarkoittavaa aihetta voisi jatkaa esimerkiksi jakamalla alkoholin elämänkumppanikseen valinneille ihmisille kypäriä niin säästyttäisiin ehkä jokusesta päävammasta. Tuli vain mieleen kun aamuraportti tänään oli saman toistoa. ...Humalassa kaatunut ja saanut SAV: n, operoitu ja tulee respiraattorista vieroitteluun.

Jaoin ajatukseni illemmalla murrukan kanssa ja U heitti siihen, että heillehän voisi antaa vaikka euron alennuksen alkossa jos suorittavat ostoksensa se kypärä päässä valmiina suojaamaan tärkeitä elimiä. Kun joku edes huolehtisi kun itse pistävät hanttiin.

Tämä oli minusta melkein yhtä hyvä idea kuin se unisiepparikin. Murrukka kyllä lupasi harkita jos isänsä ja enonsa kanssa saisivat aikaiseksi teknisen laitteen, jolla oikeasti saataisiin unet aiheuttavat hermoimpulssit kiinni. Tiedä sitten kuinka tosissaan se oli. Minä kuitenkaan en usein muista uniani, ja puhumattakaan miten se olis töissä kätevä kun heti monitori kertoisi että nyt on asiakkaalla painajainen menossa, vaihdetaanpa lääkkeet ja pidetään kädestä kiinni.

ViestiKapulaa

2007-08-21T12:10:00.000-07:00

Kostille ja Kostin emännälle sopii kyllä mainioiten semmoinen nopeatempoinen suorittaminen. Niinkuin esimerkiksi viestijuoksu. Ei pidä olla liikkaa sääntöjä tai ohjeita joihin sotkeentua. Vaan paikasta A paikkaan B ja makkaraa molemmissa päissä. Ja kun kukaan ihmisistäkään ei ollut paikalla vain kehuakseen omaa koiraansa niin viihdyimme erityisen hyvin. Jäi niin hyvä mieli kun hauva paineli pitkin soramonttua hiekka pöllyten jalat tuskin maata hipoen. Tarviiko sitä kaikkien olla tottelevaisuusvalioita. Koiran pitää saada olla myös koira, minusta.

Ensimmäistä kertaa toivoin, että olisipa säännölinen työrytmi niin olisi aina varmaa, että pääsee treenaamaan silloin kuin muutkin. Nyt pitää jännittää ja tehdä outoja vaihtokuvioita työkavereiden kanssa vuoroista. Ja loppujen lopuksi aikaa ei jää yhtään säästöön kun ne tunnit on kuitenkin tehtävä ja Kosti jää paitsioon. Voi kunpa U murrukka jo asuisi täällä niin ei olisi niin huono omatunto ja nukkumaan voisi mennä jonkun kainaloon.

Nyrkkiä Pöytään

2007-08-14T06:09:00.000-07:00

Jos minä olisin valta-asemassa niin me menisimme lakkoon. Enkä tarkoita mitään nimellistä lakkoa, missä hommat edelleen hoidetaan mutta vain pienemmällä porukalla. Vaan ihan oikeaa lakkoa, jossa töihin ei menisi yksikään sairaanhoitaja, lähihoitaja, mielenterveyshoitaja tai perushoitaja. Me tilaisimme kaikille lakko-paidat ja istuisimme kahviloissa kaiket päivät. Sitä ei Suomi kauaa kestäisi. Huomaisivatpa ihmiset, että nehän on tosissaan perkele. Siinä kävisi lopulta niin että, ihmisiä alkaisi kuolla ja hautaustoimistot saattaisivat mennä pörssiin kun arkkukauppa kävisi kuumana ja samalla alkaisi asuntoja vapautua, että säästöjä tulisi oikein pitkällä tähtäimellä.

Kun kansa nousisi barrikaadeille hoitohenkilökuntaa vastaan niin niille minä sanoisin että tulkaapa itse kuuntelemaan huorittelua ja saamaan palkka mustelmilla ja naarmuilla. Epäilen, että tulijoita olisi kun ne mustelmat eivät kelpaa kaupan kassalla tai pankissa velkaa lyhentämään. Ja minä en halua enää kertaakaan kuulla, että se on kutsumus ammatti.

Vad Menar Du Med Johdoton Modeemi...Det Finns Ju IHAN Vitun Paljon Piuhaa

2007-08-11T08:55:00.000-07:00

Töihin tuli uutta tekniikkaa, tutkimushoitajalle ihan oma läppäri ja siihen modeemi, jotta nettiin pääsisi ilman johtojen siirtelyä. Paketti julisti tulipunaisin ja vieläpä kohtalaisen isoin kirjaimin: dsl langaton modeemi. Iloittiin, että ovat insinöörit keksineet kerrankin jotain ilman että kaapelia ja sähköpistokkeita pitää löytyä 45 kpl:tta. Olipa melkoinen pettymys kun paketista löytyi yhteensä 8 erilaista piuhaa liittimineen.

Aamusta oli aika rauhallista ja jotenkin se asennushomma lankesi minulle. Sitä jos kerran osaa ladata musiikkia MP3:lle niin ei se tarkoita, että osaa asentaa langattoman verkon - Yritin, mutta eihän ne kuuntele. Tietenkään yksikään niistä liittimistä ei kelvannut siihen läppäriin tai meidän seinään. Saapi ATK tulla arkena koodaamaan kun mulla palaa hermo. Ajatus ei kulje tässä helteessä.

Sepä Meni Hyvin

2007-08-04T10:56:00.000-07:00

Hassua miten huonosti alkanut päivä voi kääntyä niin makeaksi. Aamusta migreeni uhitteli tulollaan. Oksetti ja tuli nukuttua huonosti. Lähdin kuitenkin siitä rajasaareen kun päätetty mikä päätetty. Aamukahville tuonne ja heti tuli parempi olo. Mulla ei ollut oikeastaan edes rahaa mutta siellä oltiin sitä mieltä, että ehtii maksaa myöhemminkin. Ihan uskomaton paikka. No Kostihan sen kahvin kaatoi, mutta U tuli pian ja maksoi sen ekan kahvin ja santsi kuppihan on ilmainen.

Kahvit siis naamaan ja rajasaareen kera miehen ja koiran. Ilma oli kuin morsion, aurinko paistoi ja pieni tuulenvire vei turhat hikoilut mennessään. Saari tulvi haukkuja joka lähtöön ja Kostin merkkisiä oli muitakin. Käytiin uimassa kaikki kolme ja koska oli kuuma päivä niin U ajatteli tarjota talviturkin heiton myös auton avaimille ja muutamalle ässä-arvalle shortsien taskussaan. Arvoissa ei ollut voittoja ja avaimet pelasivat yhtälailla yllätyskastumisen jälkeen, mikä oli helpotus, kun ei olisi yhtään huvittanut patikoida sen hyvän olon jälkeen 20 kilometriä pölyisiä maanteitä pitkin. Koirulit temus ympäriinsä. Oli painia ja takaa-ajoa. Välillä kerjättiin ihmisten eväitä ja sitten taas lennätettiin hiekkaa. Jännä miten sitä ei samaa pysty tarjoamaan mitä lajikumppaneista irtoaa.

Kotiin kun päästiin niin sain raukean koiran ja olkkariin uuden lampun. Tunnin seilauksen jälkeen netissä saatiin varattua marraskuulle se keikkamatka. Alle viidelläsadalla kaksi maata, kolme hotellia ja UB40 konsertti kahdelle. Pikkasenko tuli hyvä mieli.

Pyyteetön Hoitaja?

2007-08-03T08:01:00.000-07:00

Se on yllättävän yleistä se vallankäyttö sairaaloissa. Se missä hoitohenkilökunta perustaa ajatuksensa ja toimintansa sairaskertomuksiin ja potilaalta ei edes itseltä kysytä mitä mieltä tämä on tai miltä nyt tuntuu. Hoitohenkilökunta syyllistyy ajanpuutteen vuoksi suoranaiseen pakottamiseen, koska tietyt asiat on pakko olla tehtynä. Aamupesut ja aamiaiset syötynä klo 11 mennessä. Muuten tulee seuraavalta vuorolta napinaa ja pistäviä katseita raportilla. Näitä paikkoja on vieläkin. Paikkoja missä on niin kova hierarkia ja nokkimisjärjestys hoitohenkilökunnan välillä, että välillä mietityttää että muistaakohan ne miksi ne sinne osastoilleen oikeastaan tulevat. Mikä on tärkeää, muistaa oikea istumajärjestys kahvihuoneessa vai aamupalan syöttäminen sille joka on jo unohtanut miten lusikkaa käytetään.

Meillä on töissä keskusteltu aiheesta paljon viime aikoina. Jo aikaa sitten päätimme pyrkiä tietoisesti pois vallitsevista rutiineista, jotta ei olisi niin vaikeaa mennä mukaan potilaan ajatusmaailmaan. Meillä tosin on etuna se, että omia potilaita per hoitaja on osaston luonteesta johtuen yhdestä kolmeen. Meillä ei ruokakärryn tuleminen sanele päiväaikatauluja. Aikaa jää enemmän itse hoitotyöhön. Mikä on lykky, koska muuten ei pää kestäisi.

Vaikeita päiviä on, myönnettävähän se on. Välillä on mentävä pilarin taakse laskemaan kymmeneen, ettei hermostuisi. Osaavat olla haasteellisia.

13 13

2007-08-02T00:41:00.000-07:00

Kuka juhlii 45-vuotis uraansa ensivuonna?

Keiden keski-ikä on 63,25?

Kuka on myynyt yli 200 miljoonaa albumia ympäri maailman?

Kellä on ollut 37 top10 sinkkua?

kenen eka keikka oli heinäkuussa 1962 Marquee club:illa Lontoossa?

Kenen mukaan Nijmegan kaupunki Hollanissa on nimennyt yhden katunsa?

No The Stones Man!

Sympatiat kitaristihemmolle, on kovaa olla väärinymmärretty

Varas

2007-08-01T05:04:00.000-07:00

Se taisi olla juuri edellisyönä kun työkaverille retostelin, että Kostistapa on tullut jo iso poika. Mielenmalttia on tullut ja kunnioitusta pomoja kohtaan. Joo ja viehetreeneissäkin käytiin. Meni aika hyvin ensikertalaiselta. Kertaakaan ei tuonut viehettä minulle, vaan voitonriemuisena juoksutti karvaa ympäri kenttää, eikä antanut kiinni kirveelläkään. Illan päätteeksi poika kuitenkin nosti tyylikkäästi koipeaan aidantolppaa vasten, ja minä olin niin pollea.

Uskoin kuitenkin siis aikuistumisrituaalinen alkaneen ihan todella, mutta kuin kehuista säikähtäneenä nuori herra kääriäinen murtautuu jääkaappiin ja tekee itselleen coctailin jugurtista, prinssinakeista ja leivästä. Oli juuri viimeistelemässä ateriaansa palasella polar-juustoa, mutta ehdin nippanappa väliin kun tuo uudestaan suljettava kääre hieman hidasti koiruuden menoa. Nyt se sitten makaa päiväpeitosta tekemässään pesässä , maha pyöreänä ja huokailee tyytyväisenä (?)

Vaan onhan se mukavaa kun on noin omatoiminen lemmikki. Siinähän se Kosti tuli samalla tehneeksi kauppalistan. Ei tarvitse kuin seurata eri aineksista koostuvia tassunjälkiä keittiönlattiassa. Tänään siis ainakin margariinia, jugurttia, leipää ja juustoa. Kaiken ruunasi tietenkin tuo prinssinakki etiketti sievästi irroteltuna kaiken sotkun päällä. Aika selvä viesti.

Ja nyt se pitäisi vielä jättää illaksi yksin, kun emäntä menee viettämään sikakallista iltaa stadikalle. Viimeksi yksin ollessaan poika silppusi tyynyn kylppäriin ja tunki konginsa (no se aktivointilelu) poikittain lattiaviemäriin.

Muuli Pelastaa Päivän

2007-07-30T08:13:00.000-07:00

Eilen lähdin iltapäivästä Kostin kanssa lenkille. Olin juuri herännyt yövuoron jäljiltä ja aurinko paistoi. Mentiin siinä tuttua metsälenkkiä eteenpäin aina suolampareelle asti. Kosti kävi tapansa mukaan esittämässä lammen sinisorsaparille "tanssii sorsien kanssa" soolonsa ja minä syöpöttelin mustikoita. Yhtäkkiä ei koiraa näy missään. Ehdin jo ajatella, että joko se poika taas läksi peurojen perään. Viheltelin siinä minkä keuhkoista lähti ja loppuviimein Kosti pelmahti esiin puskista. Se olikin löytänyt uuden polun, jota en ollut aiemmin huomannut. Menohaluja kun oli vielä molemmilla niin lähdettiin eteenpäin. Se olikin kiva reitti, oli kukkulaa ja avohakkuu aluetta. Lampareita lintuineen ja vattupuskia. Helppokulkuista kunnes, asutus oli jäänyt taakse ja alkoi pirullinen visakko. Siinä pällistellessä minulta hukkui se polkulkin ja pyörittiin hetki ympyrää. Manailin itsekseni raivatessani tietä tiheän visakon läpi. Samalla yritin siinä Kostille vakuutella, että tämä harhailu on ihan normaalia, mutta pojan naamalla oli, ei ole enää kivaa, mennään jo pois ilme.

No hikipäässä siinä tarvoimme, koira ja minä. Haaveilin GPS paikantimesta tai kompassista. Ja tietenkin alkoi vielä sataakin. Pidettiin sadetta kuusen katveessa, kun kuului ihan selvästi ulvontaa. Kosti kohmettui paikoilleen ja minäkin yritin paikantaa äänenlähdettä. Se kuului uudestaan ja päättelin, että lähellä täytyy olla piha, jossa on koira koska ääni tuntui pysyvän paikallaan. Innostuneena tästä mahdollisesta ratkaisusta läksin ääntä kohti ja huomasin, että siellähän se tiheikkö harvenee. Piti vain päästä ojan yli joka osottautuikin leveämmäksi kuin miltä näytti. Ihan en kuivana päässyt yli, mutta samapa tuo kun jo satoikin.

Enää muutama metri pajukkoa ja pitkiä heiniä ja voitonriemuisena melkein kiljahdellen työnnyimme yhden hevosaitauksen kautta tutulle hiekkatielle ja kuinka ollakkaan olimme törmätä muuli karavaaniin.

Samalla kuului taas tuo ulvonta "iooor". Pelastajamme olivatkin kaksi muulia, Åke ja Börje, joiden selässä oli kaksi pientä ratsastajaa. Karavaanin etunenässä oli taluttaja ja Åke muuli, joka tasaiseen tahtiin päästeli "ioor" huutoaan. Siinä se oli minun koirani, joka ohjasi meidät oikeaan suuntaan. Että minä asun maalla.

Lomalla

2007-07-22T05:15:00.000-07:00

Sadepilvi oli iso ja musta. Se seurasi meitä melkein koko reissun ajan aina Tampereelta ja Ikaalisista Poriin asti. Ikaalisissa ei paljoa muita telttailijoita näkynyt, mutta hyttysiä ja paarmoja senkin edestä. Kuka nekin oli mennyt tilaamaan. Niitä hyttysiä oli monenkokoisia: sellaisia isoja pitkäjalkaisia ja sitten ihan pikkuruisia. Osa hyttysistä oli tosi vereviä pullukoita, osa sellaisia laihan ja nälkäsen näkösiä. Mäkäräisiä ei sentään näkynyt. Lätkittiin niitä hyttysiä aikamme, kuin kuvitellen, että kun niitä tarpeeksi huitoo, niin ne loppuu kesken. Muttei ne lopu.

Porissa telttanaapureita riitti jo jatsien takia ja mukavaa oli. Luodolla keräsi Kosti rapsutuksia ja me keikka kokemuksia. India Arie vakuutti ainakin. Slyn keikalla alkoi sataa ja meitä vietiin, vaikkei nyt niin sokerista oltukaan.

Lauantaina pääsi Kosti koirien Yyteriin ravaamaan ja yhden Pulin pompoteltavaksi. Mulla oli illalla ihanan raukea ja rauhallinen koira, jonka uimamaisterin opinnot olivat alkaneet. Tosin vesipelastajaa ei meidän pojasta taida tulla kun heti kun kosti tavoitti jonkun ihmisuimarin se kiersi tassunsa tiukasti kaulan ympärille ja odotteli ihmisen kannattelevan itseään.

AsiakasPalvelu

2007-07-15T08:22:00.000-07:00

Vähänkö väänsin Soneran kanssa, että toimiiko se netti vai ei. Aina ajoissa- tyyppisenä ihmisenä ilmoitin jo tammikuussa että muutan maalle helmikuun lopussa. Lupasivat auliisti, että maaliskuussa netti pelaa uudessa kodissa. Maaliskuussa ajelin vapaapäivinä kirjastoon lukemaan sähköpostini, blogia viittiny siinä jonossa alkaa päivittään. Huhtikuun lähestyessä aloin jo pureskella kynsinauhojani surffaamisen sijaan. Kiroilutti vähän. Soneran tekninen tuki oli selvittänyt asiaa kolmesti. Murrukka puhui minulle hyvityksiä laskuista. Toukokuussa tunsi Soneran tekninen tuki minut jo nimeltä, postiluukusta tipahteli o-laskuja ja asiakaspalvelu ilmoitti kuun lopussa olevasta kokouksesta, jossa Elisa otetaan mukaan selvittelyyn kun uusi kotini sijaitsee Elisan alueella. Kesäkuu tuli, kynsinauhoja syötiin, kiristin Soneraa, että haluaako ne vastuulleen erittäin ärtyneen Rollari fanin kun liput keikalle tulivat myyntiin.

Loma kun alkoi niin otin viimeisen puheluni Soneralle. Ilmoitin, että nyt irtisanon laajakaistani. Tyttö langan päässä ehdotti yhteyttä tekniseen tukeen. En enää suostunut, kun ei se siitä ole miksikään muuttunut. Seuraavaksi se syyllisti seinäpistokkeeni ja ilmoitti, että irtisanomisaika on 2 viikkoa. Sanoin hyvä niin, laita asia eteenpäin. Seuraavaksi tyttö huomautti, että sinullahan on laskuja maksamatta. Kysyin, että näkeekö niiden hienoista koneista, että niiden laskujen summa on ollut 0 e, hyvitystä toimimattomasta netistä. Tyttö heleällä äänellä ilmoitti, että näkyyhän se mutta ovat silti maksamatta! Ihan tosissaanko ne haluaa että maksan pankille kuluja siitä, että siirrän soneran tilille 0e kysyin, tokko se lienee edes mahdollista nettipankki herjaa kuitenkin että summa on virheellinen. Tyttö hiljeni hetkeksi ja sanoi hoitavansa asian. Ei edes kiitosta ja näkmiin.

Viime viikolla alkoi Elisan laittama kytkentä toimia. Näin asiakasta palvellaan.

ps ja rollareita menen katsomaan melkein eturiviin

7

2007-07-13T02:32:00.000-07:00

7 Faktaa minusta:

1. Olen iltavirkku: Jos Kostia ei olisi nukkuisin aina puoleen päivään.

2. Tykkään animaatioista: Ihanaa kun hahmoille saadaan jo vaikka mitä ilmeitä.

3. Bongaan autojen rekisterikilvistä sanoja: UJO 666 on mun suosikki. MOF 115 kans hyvä.

4. Rakastan musiikkia: Ei teknoa kuitenkaan, musiikki on minulle oikeilla soittimilla tehtyä.

5. Olen enemmän talvi ihminen: Hirveätä kun hikoiluttaa ja silmistä valuu vesi auringon häikäistäessä. Kärpäsistä ja hyttysistä puhumattakaan.

6. Pidän kynttilänvalosta: Istun mielummin hämärässä kuin sähkövalossa. Kotona näyttää kivemmalta vähän pimeässä, sotkutkaan ei erotu niin hyvin.

7. Syvästi inhoan kalan hajua ja makua: akvaario sen sijaan olisi kiva

Koira Onnea

2007-07-11T01:22:00.000-07:00

Kosti on minun kolmas koirani. Suunnittelin sen hankintaa hartaasti ja pitkään. Haaveilin rauhallisista iltakävelyistä syksyisissä metsissä lehtien keskellä ja siitä miten olisi mukavaa kun joku herättäisi nuolaisulla poskelle. Nyt kun odotus on viimein palkittu, en olekkaan niin täynnä onnea ja auvoa. Tätäkö se koiraharrastaminen olikin, pitikö valita ADHD tyyppinen itsepäinen (uros) koira. Minä saan edelleen itkuraivareita kun jo nuorukaisen ikään ehtinyt pentuni roikkuu edellen hihan suussa lenkkipolulla tai varastaa juuri tekemäni iltapalavoileivät. Tai kun se ohimennessään nappaa kiinni sohvan käsinojasta ja mukaan tartuu pala täytettä ja kuin huomaamatta se tyhjentää keittiön kaapit jääkaappia myöden.

Enää raivoan tietenkin vain sisäisesti, ettei koira hermostuisi. Mutta todellinen itku tulee viimeistään silloin kun tuo iso möhkäle änkeää syliin katsoo silmiin ja nuolee kasvoni litomäriksi. Kai se täytyy hyväksyä että kaaos on tullut kulkemaan Kostin kannoilla lopullisesti. Sohlo ja syöppö, mutta silti niin rakas.

Vieläkin Lämmittää

2007-07-10T09:25:00.000-07:00

Onneksi kuitenkin oli tämä taannoin kulttuuritalolla. Ihana nainen

Mikä On

2007-07-10T03:48:00.000-07:00

Sitä olen viime aikoina miettinyt, että mistä sen tietää että on pahasti masentunut. Tai pitäisihän minun nyt merkit tunnistaa kun alalla olen, että väkisinkin on käynyt mielessä josko tässä on kyse jostain pahemmasta. Mulla kun ei ole oikeastaan koko keväänä ja alku kesänä kiinostanut mikään niin hirveästi. Tekee mieli nukkua paljon ja silti herää väsyneenä. Kostikin on ihan paitsiossa kun emäntä kulkee sumussa koko ajan.

Luulin, että olisi kesäloma helpottanut, mutta ei. Ei tullut harmonia vaan täällä sitä pönötetään kotosalla mitää tekemättä (jos ei parin tunnin päikkäreitä tai sitä jatkuvaa sokerin himointia lasketa). Piha on terassin teon jäljiltä kuin kaatopaikka, mutta sekään ei saa minua liikkelle. Tiskivuori on jo niin iso, että aamiaisen syönti oli todella haastavaa. Minun onni ja auvo ovat ihan hukassa, enkä osaa tehdä asialle mitään. Kärvistelen vain eteenpäin..

Tilukset

2007-02-18T09:46:00.000-08:00

Oikiasti olisi pitänyt olla iltavuorossa, mutta kun on keuhkoissa pneumokokki niin käytiin Kostin kanssa meidän uudessa kodissa. Yksi repullinen tavaraa oli pakko jo viedä, että tuntuisi omalta. Laitoin ensin jääkaapin päälle ja fiilistelin sitten saunan lämmössä. Nakkasin pahvimukilla vettä kiukaalle ja kuuntelin kiukaan sihinän läpi kuinka Kosti veteli karvaformulaa parketilla. Välillä se pisti päänsä saunan oven lasia vasten ja mourusi kuin kissa. Se ottaa välillä aika tosissaan leijonanmetsästysjutut.

Saunan jälkeen makasin olohuoneen lattialla ja mietin, että olisiko oikeasti kiva jakaa tämä jonkun kanssa vai olisinko onnellisempi yksin. Välillä vain tuntuu, että mun parisuhde perustuu käytännöllisyyteen- Ihmiset luulevat, että yksin on hankalaa. Luulenko minäkin niin? Tottahan sitä taas itkettäis kurjaa kohtaloa ja synkkää vanhapiikaelämää sohvan nurkassa kutomassa sukkaa. Kuulostaa kliseeltä, mutta mun mielikuvitus ei ole toiminut enää aikoihin. Sitäpaitsi selvisinhän minä aiemminkin, ehkä se on helpompaa tällä kertaa. Asioiden pitäisi kyllä muuttua kunnolla, kunnioitusta peliin ja kielenkannattimet laulamaan, niin ehkä tästä vielä jotain saadaan aikaiseksi. Epäilyttää vain miten U enää voisi minuun luottaa. Hirveä ikävä mulla kyllä on.

Valokuvatorstai / Ystävä

2007-02-15T00:24:00.000-08:00

Ystävä unen rajamailla

Riippuvuus

2007-02-09T01:56:00.000-08:00

Joulusta vai mistä lie jäi tämä sokeririippuvuus, syön karkkia paljon ja usein. Irtokarkkeja säkkitolkulla ja töissä vanhoja autoja. Useinpa se menee vielä siihen pisteeseen asti, että olo on pelkästään kurja ja ahdas. Minä olen ihminen, joka ei voi ostaa kaupasta vierasvaraksi paketillista kekesejäkään kun ne huutelevat minua kaapin uumenista niin pitkään, että tulevat syödyksi.

Siksipä minun piti aloittaa uusi vaihde jo uudenvuoden jälkeen mutta äsken havahduin tosiasiaan, että helmikuutakin on jo menty viikko ilman minkäänlaisia tunnontuskia paremman elämän aloittamisesta. Viime viikolla nykäisin itseäni niskasta, siivosin koko asunnon ja ilman noita makiaisiakin olen ollut, jos jäätelöä ei lasketa, jota meni eilen kun se aina auttaa kun on koko päivän ollut migreenin selättämä.

U oli kyllä eilen tosi apu, vei Kostin taas kouluun kun minä vain oksensin, tulivat vasta myöhällä kun minulla alkoi olla jo parempi olo. Nukahdin sohvalle, kun siitä on lyhyempi matka vessaan. Vasta aamulla kömmin murun viereen ja herättyäni kaikki oli taas hyvin, ei kipua ei ahdasta.

Hey Jaa

2007-02-05T07:11:00.000-08:00

Se meni tuo alkutalvi kovasti kohmeessa. Enimäkseen töihin kotiin, töihin kotiin ja välillä kaupan kautta. Väsytti niin pirusti koko ajan. Sitten se tuli se joulu ja odotettu Kosti. Nyt kyllä väsyttää edelleen mutta eri syistä. Tämä karvaformula antaa jo nukkua yöt läpeensä, vaan se yhtenäinen rappusten edestakaisinjuoksu aiheuttaa laktaatin nousua entisissä reisilihaksissani. Ja onhan se aina jännä tulla kotiin kun koko sisustus on kokenut täydellisen muutoksen. Odottelen siis, että alkaisi järki juosta noissa pienissä aivoissa, joihin ei vielä mahdu kovin montaa ajatusta kerrallaan. Kosti on oman maailmansa napa, mutta tietysti söpö sellainen.

Sitten meillä on kohta oma suikale pihaa, sauna ja remonttistressi. Aina pitää jotain pulmaa järjestää, ettei liian helpolla pääse. Enpä olisi niihin yltäväni näillä tileillä, vaan onnistui se lopulta. Muutto on tämän kuun lopussa. Sitä ennen pitää aloittaa soututreenit, karkkilakko. Nähdä jussien voittaja valkoinen kaupunki ja kutoa se pirun alpakka huivi. Neuvotella voi huivista muut on tehtävä!

Perkeles

2006-11-13T06:29:00.000-08:00

Oon limainen ja suomuinen
ja mun olo on väkivaltainen
mutta silti varmaan onnellinen
Niin ihanasti itsetuhoinen
ja suloinen
(apulanta)

Tapasin eilen ihmisen, josta laulu kertoo. Isoin mies ikinä, istui yht´äkkiä nurkassa ja huusi perkelettä. Sitten se repi katetrin irti ja joi. Ja minua joskus pelottaa, että en pärjää sen tulijan kanssa ollenkaan.

Plaah...

2006-11-08T05:50:00.000-08:00

Mikä on kun koko ajan väsyttää eikä se nukkumalla lähde mihinkään. Tänään kun selvisin viimein pään jomotuksesta, tein päätöksiä jotka ihmetyttivät itseäni suuresti. Ei vain tunnu kiinnostavan mikään sen suuremmin. Tekee mieli kömytä sohvalle, vetää viltti korviin, juoda glögiä ja olla vain. Lopetin tanssikurssinkin kesken kun kyllästyttää.

Pieniä Murheita

2006-11-05T07:54:00.000-08:00

kun niistä napeista kuuluu oikein hyvä musiiki kappale, niin tekee mieli huudahtaa että miksi te ette joraa kun tulee näin hyvää musiikkia. Ihmisten pelekkä oleminen ihmetyttää joka kerta vaikka tajuan ettei ne kuule kun kuulokkeet on vain minun korvilla. Oma jalkaa hakkaa tahdissa kyllä ja joskus tulee hytkyttyä enemmänkin. TÄSTÄ tekniikan kehityksestä tykkään, kun se tavallaan sallii oman hulluuden. Ei minun tulisi tanssahdeltua jos ei olisi mukanakulkevaa musiikkia.

Tänään tapahtui muutakin, joka sai miettimään tekniikkaa. Minulle ilmoitettiin, että se ainoa suosikki televisio ohjelmani STRÖMSÖ siirtyy tammikuussa näkymään vain ja ainoastaan sen boxin kautta. Minua alkoi ahdistamaan vähän, ja oikeasti mietin että pitäisikö todella ostaa uusi telkkari ja asianmukaiset vempaimet vaikka vain sitten yhden ohjelman vuoksi. Tähän astihan minulle on ollut selvää, että telkkarin päivitys ei tule kuuloonkaan jos ohjelmat eivät parane. Nyt jäin kuitenkin miettimään STRÖMSÖÄ ihan tosissani.

Halvemmaksi kyllä tulisi tehdä sunnuntaisin iltavuoroja niin ei ehdi katsoa. Ja joulusta eteenpäin sitä kyllä puuhaa riitttää ma ounastan....

Vähän Väriksi

2006-11-03T03:25:00.000-08:00

Ensilumi, aika olematon minun kotipihalla kun sitä tuli vain vähän väriksi. Mutta silti se nyt onnistui vähän pilaamaan fiiliksen kun J on jumissa idässä Venäjän rekkojen vuoksi. Tylsää, että aina onnistuu jokin suurempi mahti pilaamaan meidän hienot suunnitelmat! Viimeksi esteeksi tuli bakteerit, nyt luonnonilmiö. prh..

No mennään sitten muuten vain vaikka ydinhenkilö puuttuisikin. Hyvistä bileistä on aina pulaa. Pikkujouluaika sentään vähän pelastaa. Oppaiden juhlat on jo hyvällä mallilla (kait), U hoitelee sen homman. Ja koira asiakin etenee, mulla on uusi kämppis joulusta eteenpäin.

Aina Ei Tule Ajateltua

2006-10-23T04:22:00.000-07:00

Joskus pienempänä en olisi voinut kuvitellakkaan, että vanhukselle olisi sanottu vastaan. Ikä oli mielestäni yhtäkuin viisaus ja oli parempi tehdä niinkuin sanottiin. 60 vuotta oli jo ikuisuus ja jos niin pitkään oli täällä pärjännyt niin ei voinut olla kuin nero, koska itsestäni kaikki oli vähän hankalaa. Että melkein joka aamu piti herätä ylös ja suoriutua tietyistä asioista, koska tarhaan ei voinut mennä yöhaalarissa ja nalle kainalossa, ainakaan joka päivä. Minä olisin mielummin ollut mummon kanssa, koska silloin sai olla keiju tai kääpiö vaikka koko päivän. Kesäisin minusta oli mukava istua mummon kanssa pihakeinussa kun mummo ja mummon ystävät juttelivat ajasta, jolloin maito haettiin navetasta ja pyöränvanteet olivat puusta. Mummolla oli aina mansikkamehua ja jaksoin kuunnella ja seurata naapurien elämästä ilmekkäitä kasvoja tuntikausia

Nyt aikuisena joudun sitomaan näiden samojen vanhusten luisevia ranteita nauhoilla kiinni vuoteen laitoihin. Omaisten kysymyksiin puolustellaan, että eivät he ymmärrä omaa parastaan. Tai ovat vaaraksi itselleen. Tosiasiassa joskus on niin kiire, ettei ehdi istahtaa viereen ja pitää siitä ymmärtämättömästä kädestä kiinni. Ja mitä siihen voi sanoa kun kuolemaa ei saa lain mukaan antaa.

YlläriPylläri

2006-10-20T11:02:00.000-07:00

Ja sepä tuli se yllätys tänään postissa. Maailmassa on ihan mahtavia ihmisiä....

Kanalaumoja

2006-10-20T10:53:00.000-07:00

Että minua niin ärsyttää joinakin päivinä kolleeganaisten (niin ihania kuin ovatkin) vouhotus. MIKSI voi miksi tietyn ikäiset naiset hössöttävät. Missään nimessä en halua yleistää, mutta olenpahan vain huomannut, että keski-ikäisiä naisia kun kertyy yhteen useampi niin asioista tulee yhtäkkiä hankalia. Päätöksiä ei saada tehtyä ei sitten millään, kun kaikki aika menee kohkatessa ympäriinsä. Ja pitääköhän niitä tavallisimpiakin asioita miettiä neljälläkymmenelläkahdellla eri kantilla. Siinä ajassa kun on päästy vaihtoehtoon numero kaksikymmentäkolme, (itseäni kehumatta) minä olisin hoitanut asian käytännössä jo monta kertaa. Mielestäni lopputulos olisi aivan hyväksyttävä niinkin, mutta kun on nuori niin on vaikea saada kanalauman päätä käännettyä. Pitäisi olla kukko, tai vähintään kukonpoika niin saisi äänensä kuuluviin. Ja auta armias jos keskeyttämään menet tämän naisten "ideariihen". Siinä loukkaannutaan joskus verisestikkin. Niin ja sitten on vielä ne mitä jos käykin näin -naiset. Heidän elämäänsä hankaloittaa rikas mielikuvitus, joka keksii monta eri ratkaisua jos vaikka käykin näin tai noin. Hirveän rasittavaa minusta. Selkeämpää olisi jos edettäisiin tilanteen mukaan, eikä otettaisi liikoja paineita.

Senverran on kuitenkin "elämänkokemusta" kertynyt, että viisammaksi olen huomannut antaa naisenergian purskahdella ja vetäydyn itse hieman syrjemmälle. Usein siinä samassa hommat tulee tehtyä ja lopulta joku kohkaajista tulee kysymään, että missä ajassa ehdit tehdä tuon kaiken. Siinä voi sitten myhäillä itsekseen. Pitää vain muistaa, että omien päätösten takana tulee seistä 100 prosenttisesti.

Syksy

2006-10-19T01:27:00.000-07:00

Heräsin tänään siihen, että joukko varpusia hyppi ikkunalaudallani. Kello oli puoli yhdeksän. Vuoronperää kävivät linnut nokkimassa ulkona kuivumassa olevaa lattiamoppia. Välillä ne katselivat sisään. En tiedä yrittivätkö ne viestittä, että parempaa einestä kiitos, vai onkohan tässä turvallista ruokailla. Sitten siihen lehahti yksi harakanpoika ja varpuset saivat kyytiä. Polleana häätötempustaan harakka jäi nykimään moppiani. Minä nousin keittämään aamupuuroa mutta otin kyllä vinkistä vaarin. Täytyy mennä ostamaan linnuille evästä talvea varten. Mutta sitä ennen haen kyllä tuon mopin sisään, tai seuraavasta siivouksesta ei tule mitään.

Tänä vuonna syksyn tuloa ei ole huomannut kun on ollut niin pitkään lämmintä. Vieläkään en tahdo muistaa, että pitää laittaa takki päälle kun lähtee ulos. Oli aika viileä tiistaina istua rinkelissä kun tuuli puhalsi villapaidan läpi.

Hyvä Päivä

2006-10-18T12:38:00.000-07:00

Silloin kun ei ole mitään odotettavissa, minulle ei ehdi kertyä univelkaa. Minä jotenkin herpaannun ja jään nysvöttämään kotia. Nukun paljon ja jos en nuku niin makoilen kuitenkin. Nyt on ollu pitkään sellaista. Kiinnostus ja uteliaisuus ovat olleet tiessään. Ja se ei ole hyvä, jää liikaa aikaa miettimiseen ja pääni kehittelee kaikenlaisia teorioita siitä miksi asiat ovat jollakin mallillaan. Nähtiinhän se taaskin. Meinasi kaatua suhde ja kaikki. Mutta jos tästä U:n kanssa mennään läpi, niin ei enää mikään voi meitä kaataa. Aika mahtipontinen ajatus joo, mutta se oli ihan selkeänä mielessä heti aamulla kun heräsin. Ymmärsin, että minun pitää kuunnella enemmän, eikä aina sanoa, että "sinä et koskaan.. tai aina sinä..." Ja asioista pitää puhua, se me sovittiin nyt kunnolla. Lopuksi U sanoi, että ei ajattele rakkautta järjellä ja se oli fiksusti sanottu se. Toivon niin paljon, että kaikki tulisi taas hyväksi, koska U se on.

Minua huoletti viimepäivän epätietoisuus vielä vähän illalla, mutta lähdin kuitenkin tanssimaan. Kokeiltiinkin uutta juttua, missä tehtiin koreografia omaan puhekinnumeroon. Eli jokaisella numerolle sovittiin oma liikke, sitten jokaisen piti esittäää oma numeronsa ja muut yrittivät ymmärtää mikä numero oli. Siitä virisikin idea siitä miten olisi kätevää jos olisi kansainvälinen koodikieli numeroille. Näin kaikki halukkaat voisivat esim. discossa tanssia puhelinnumeroaan söötille pojalle tai tytölle. Kamalan kätevää jos on ujo. Lavatansseihin olisi tietenkin oma koodistonsa. Niin ja reiveihin yms. Oli niin kiva tunti, että jäin vielä korvaamaan poissaoloja seuraavalle tunnille, missä laitettiin yläkroppa liikkumaan, se teki selälle hyvää.

Huomenna odottaa iltavuoro tekijäänsä, mutta nyt ei ole enää paha mieli ollenkaan. Koska sattui tänään jotain muutakin jännää mutta siitä sitten vähän myöhemmin, koska se on yllätys.

Hauva

2006-10-12T00:43:00.000-07:00

Kävi tuuri, vuokranantajani olikin mukava nuori nainen. 40 minuutin taivuttelu puhelun jälkeen se antoi periksi koira asiassa ja nyt odottelen tietoa tyttöpennun kohtalosta. Jaksanhan minä kevääseen astikin. Kunhan se nyt vain tulisi.

Jokohan sitä voisi mennä ostamaan ruokakupin ja puruluun.

Yövuoro

2006-09-28T12:40:00.000-07:00

Mutkaton ei ole se sana, jolla kuvailen työpäiviäni. Mutta nyt se oli ensimmäinen adjektiivi joka tuli mieleeni kolmesta kuluneesta yövuorosta. Minun valvomistani vuoteista kuului unen ääniä, maksakoomaisten unien ääniä. Se oli uskomattoman mukavaa vaihtelua deliriumiseen raivoon. Oli poikkeuksellisen hiljaista. Yöllä satoi pehmeää sadetta. Keitettiin kahvit ja muisteltiin pientä tyttö, joka kuoli. Tunnelma oli varsin levollinen pitkästä aikaa. Elämä jatkuu, niinhän sitä sanotaan, vaikka ei kaikkea aina ymmärräkkän. Viime aikoina olen joutunut kyseenalaistamaan monen elämäntarkoituksen ja arvon, koska viaton pieni tyttö ei saanut jatkaa samalla kun moni mielestäni, ei ehkä niin arvokas elämä, jatkuu kaikessa kurjuudessaan. Miksi näin on, en ymmärrä vaikka kuinka sitä mietin. Elämä ei ole reilua, sehän tiedettiin jo. Ei se silti riitä selittämään tapahtunutta.

Kirjoitin yön aikana paljon, ohjeita intraan lähinnä. Mutta myös J:lle etelään. Mrrhaba, se lienee tervehdys arabiaksi. Mietin miten se poika vaaleassa tukassaan pukeutuu smokkiin ja menee pohjalaisittain tilaisuuksiin. Vuosi on niin kamalan pitkä aika sille, joka jää.

Sitten aamuisin kun matkustin kotiin, pysäkiltä nousi kyytiin nainen ja poika. Nainen oli liian vanha ollakseen pojan äiti, mutta se miksi heidät huomasin, oli se että heillä oli mukanaan popcorn pussi ja se tuoksu oli niin hyvä, että leukoihin sattui. Valvotun yön jälkeen minun tekee aina mieli suolaista. Oli humalassa tai ei.

ValokuvaTorstai! Minä kanssa

2006-09-14T00:58:00.000-07:00

Viime kesänä, Itävalta.

HätäHuuto

2006-09-06T05:18:00.000-07:00

Ne hassuilla teksteillä varustetut t-paidat, joita saa tilata netistä tai ostaa markkinoilta eivät oikeastaan ole niin hassuja "Äiti on vähän väsynyt" kävi toteen sekin nuoren naisen kohdalla, joka kyllästyi juopottelevaan ja pahoinpitelevään mieheensä, koliikki vauvaansa ja harmaan ankeaan elämäänsä nyrkin ja hellan välissä.

Perjantai-iltana nainen kävi tervehtimässä isoäitiään. Pakollisen kauniit ja rohkeat tuokion jälkeen ryypättiin kahvit ja kotiin nainen palasi mukanaan mummon sydänlääkkeet. Illan tunteina, kun vauva hetkeksi nukahtaa ja mies on viimein sammunut sen lippu viinapullon kanssa sohvalle, nuori nainen kumoaa tabletteja mummon purkista kädellensä ja nielee, toistaa kuvion kolme kertaa ja viimein purkki on tyhjä. Suloista odottelua nainen ajattelee ja tekee itsellensä vielä viimeisen voileivän. Hän laittaa cd:n soimaan ja istahtaa nojatuoliin syömään. Samalla hän katselee sohvalle lyyhistynyttä miestään joka unissaan örähtää. Naisen mielen täyttää miellyttävä rauha.

Muutaman tunnin päästä sohvaltaan havahtuu mies, kuuntelee hetken jyskyttävää ääntä. Vauvakin itkee, "missä se emäntä on" mies manaa mielessään ja kömyää ylös. Tajuaa, että joku hakkaa ovea. Varmaan taas se naapurin akka, joka pistää nokkansa toisten asioihin. Saatuaan oven avattua, miestä vastaan tulee ambulanssi henkilökuntaa. " mitä perk..." Ensihoitajat tulevat sisään ja kyselevät missä vaimo on. Siitä samaisesta nojatuolista nainen löydetään tajuttomana. Mummo oli huomannut illalla maate mennessään, että aiemmin päivällä haetut lääkepurkit olivat tiessään, hän soittaa heti tyttärelleen, joka yhdistää nopeasti 1+1 ja samassa on jo soitettu 112 ja poliisi.

Sairaalassa naisen tilanne pahetuu nopeasti, sängyn ympärillä pyörii henkilökuntaa kaikilta aloilta, naisen musta t-paita on leikattu keskeltä kahtia. Paidan liepeet tahriintuvat vereen, kun asennetaan tahdistinta, estämään sydämen pysähtymistä. Töitä tehdään koko yö, mutta vasta aamusta näyttää että hoito alkaa tehota.

Aamuyön viimeisenä tuntina hoitaja pujottaa rikkileikatun t-paidan naisen alta. Viedessään sitä roskikseen, hän miettii miksi kukaan ei ottanut tosissaan tätä viestiä.

MieliKuvittelua

2006-09-05T05:45:00.000-07:00

Meillä on mielikuvitusleikki murun kanssa. Se otetaan käyttöön silloin kun oravanpyörä ahdistaa oikein kunnolla. Kaikki sai alkunsa jo ensitreffeillä kun kerroin, että olisi hyvä asua jossain vähemmän hektisessä paikassa. Olla oman itsensä herra ja sitä rataa. Muru kuunteli selostustani Tansanialaisesta tee-viljelmästä ihan hiljaa. Kun olin lopettanut, näin heti että olisi voitu puhua samalla suulla. Siitä on nyt kohta vuosi ja nykyään, tietyin väliajoin jompikumpi sanoo taikasanat - "milloin me voitamme päävoiton" - ja siitä se sitten alkaa. Haaveilu. Siinä meillä on oma majatalo. Bed and Breakfest. Muru hoitaa kokkaamisen ja aamulla tapahtuvat asiat, minä puolestaan keskityn ylläpitoon ja jaksan valvoa myöhään. Me olisimme täydellinen tiimi.

Murru ottaa sen vielä enemmän tosissaan kuin minä, sillä on kestolotto - keno, raaputusarvat ja hedelmäpeli. Hänen mielestään on vain ajan kysymys milloin se osuu kohdalle ja niin me matkustamme ensin maailman ympäri kaksi kertaa ja perustamme majatalomme kivoimpaan paikkaan. Välillä kadehdin tätä murun luottamusta onnea kohtaan. Pidän itseäni ärsyttävän realistisena ja pessimistisenä kun en jaksa aina oikein kunnolla uskoa tuuriin. Mutta haaveilla minä osaan. Pari päivää sitten mietimme, että ajatella jos se kivoin paikka onkin hausjärvi, pihtipudas tai vaikka urjala!

Minä tykkäisin Afrikasta, murru Uudesta-Seelannista.

Tylsää

2006-09-01T02:20:00.000-07:00

Melkein tiesin että jotain seuraamuksia siitä eilisestä ruisleivästä tulee. Olo oli samanlainen kuin joskus lapsena kun tiesi, että näin ei saa tehdä , mutta mieli ei anna periksi. Ja pian huomaa, että tekee juuri niinkuin kielletty oli. Yöllä sitten heräsin siihen, että palelsi. Ensin ajattelin, että ihanaa nyt se syksy on täällä, mutta se ei mennytkään ohi ikkunan sulkemisella vaan jatkui niin, että pian tärisin kylmästä. Alan ammattilaisena sitten hoksasin, että kuumettahan se tiesi. Mittaria minulla ei ole, mutta olen huono sairastamaan ja ei tarvita paljon kun olen kuoleman kielissä. Eikä se nyt oikeasti siitä leivästä johtunu, eihän? Mutta aina pitää jotain syyttää. Tuli kuitenkin huono omatunto kun jouduin soittamaan töihin, että pitää huilia. En tiedä mikä siinä on mutta aina tulee olo kuin että pinnaisi. Johtuu varmaan siitä hoitajan pyyteettömästä luonteesta.

No niin olen sitten viettänyt jo kolmannen päivän sohvalla makoillen ja katsellen tuulessa heiluvia puunlatvoja. Melko tylsää. Ja kuin kiusalla toi postimies mulle image-lehden näytenumeron. Kannessa komeili Mikko Leppilampi ja Matleena Kuusiniemi. Vihaan lehtiä, joissa joka toinen sivu on mainos. Kaiken kukkuraksi saan olla varma, että parin viikon sisään soittaa lehtimyyjä, ja kertoo uskomattomasta tilausedusta joka on räätälöity vain ja ainoastaam minulle. Eikä maksa mitään, paitsi toimituskulut.

Viisauden Poisto

2006-08-31T02:30:00.000-07:00

Kun U astui elämääni vajaa vuosi sitten olen tyystin kadottanut kykyni kirjoittaa. Ymmärsin se aamuyöstä kun podin kadonnutta viisaudenhammastani. Liekö niillä yhteys toisiinsa, mutta minulla ei yksinkertaisesti ole enää mitään sanottavaa. Se on minusta omituista, koska elämäni on paljon entistä mielenkiintoisempaa. Mutkatonta, mutta mielenkiintoista. Kesälläkin elämässäni oli tapahtumia enemmänkuin koko elämäni aikana, mutta ei sitä saa kerrotuksi. Ja jos saa tuloksena on äärettömän pitkiä ja monimutkaisia lauserakenteita, joista ei saa tolkkua. Onko tämä niinkuin siitä mainoksesta "niin hyvää, ettei sanotuksi saa". Olenkohan minä onnellinen?

Nytkin voin vain ajatella sitä miten viimeksi on syöminen ollut näin hankalaa kun vielä rei´itin korut itseeni. Tänään uhmasin erikoishammasteknikon kieltoja ja tein itselleni voileivän tuoreesta ruispalasta juuston kanssa. Se piti leikata sentin viipaleiksi niinkuin Muuralassa aikoinaan mummoille, joilla oli käsien koordinaatio ja puruvoima kateissa. Ja että se maistuikin, vaikka vasta kaksi päivää olen ollut nestemäisellä ruokavaliolla. Eilen oli niin nälkä koko ajan. Se oli varmaan osiltaan psykologistakin, koska haaveilin illalla nestemäisestä pizzasta.

Lemmikki 28.7.2006

2006-08-04T02:50:00.000-07:00

Minulla on elohiiri lemmikkinä. Se asuu vasemmassa yläluomessani, ulkoreunalla. Kerran tai kaksi se on käväissyt sisäreunassa ja ajattelin, että se hyppäisi toiseen silmäluomeen mutta sitä se ei tehnyt vaan palasi takaisin ulkoreunaan. Se muistuttaa nykinällään minua yöunieni vähyydestä joka päivä. Eilen ajattelin että nyt siitä on päästävä. Iltavuoron jälkeen tulin suorinta tietä kotiin. Nopeasti iltapesulle ja petiin. Uni tuli heti ja kertoi minulle tarinan kahdesta sorsasta, joilla oli 12 keltaista kumiankka lasta. Lapset istuivat kolmessa rivissä punaisissa kangasaurinkotuoleissa ja äiti sorsa puristi niille appelsiinmehua tuoreista appelsiineista. Loppuun vielä teksti, että -jaffa appelsiinit- niin tuo kelpaisi mainokseksi.

No kuitenkin minun piti sanomani, että päätin, että nukun hiiren pois. Tänään on vasta yövuoroon meno niin aikaa oli ja niin siinä menikin 13 tuntia untenmailla. Ja koska olen sairaanhoitaja en koskaan tyydy luomukeinoihin vaan aloitin lisäki magnesium kuurin ja arvatkaa mitä, elohiiri on ollut kateissa jo kaksi tuntia... Nyt minulla on jo ikävä sitä.

22-24.7

2006-08-04T02:49:00.000-07:00

Mitä jos pakkaisi kassiin levyt, kannettavan ja vähän vaatteita. Kastelisi kukat. Tyhjentäisi jääkaapin ja tilin, maksaisi loput laskut. Ajaisi lentokentälle ja ostaisi lipun sinne jonnkekin. Ilmoittaisi ei kenellekkään. Laittaisi vain oven kiinni perässään. Olisikohan se helpompaa niin?

Vähän ajan päästä istuisi huoa´htaen pehmeälle penkille. Tilaisi punaviiniä ja katselisi kun Helsinki muuttuu yhä pienemmäksi ja pienemmäksi. Nauttisi ajatuksesta miten kaikki pyytäjät jäisivät kauas ja viimein saisi olla rauhassa.

Perillä vuokraisi pienen asunnon, ajaisi pyörällä uuteen työpaikkaan ja tervehtisi uusia mielenkiintoisia ihmisiä. Unohtaisi sen yhden ja tärkeän. Sitähän voisi olla mitä vain.

Valmiinannne, Paikoillanne, HEP

2006-08-04T02:48:00.000-07:00

Minulta pääsi häpeilemättä pieni tuuletus kansliassa kun muru soitti ja kertoi meidän olevan mukana. Vara Leena murjaisi kulmiaan, että mitä se nyt taas hymyilee kesken kaiken kun ympärillä vain sairastetaan. En tuntenut syyllisyyttä ilostani, vaikka joskus saankin kuulla että pitäisi olla aikuinen. Tästä on nyt viikko. Kaikki muu on tuntunut kovin etäiseltä siitä asti. Kävelen, joo ja suoritan asioita entiseen tapaan, mutta ajatukset eivät ole yhtään mukana. Eilenkin unohdin tehdä kaiken ylimääräisen mitä piti. Muistin vasta kotona myöhään, että siihen se lidocain jäi kanslian reunalle näyttämään väärältä vastoin HUS:in säännöksiä. Jälkeenpäin tunsin syylliyyttä, että vain osa meistä sen nyt tietää kun unohdin lähettää velvollisuuspostin.

Tänään ajattelin, että olisi hyvä aloittaa valmistelu. Niimpä Nammu sai uudet mustat silmät heti amusta. MP3:een vielä udet patterit niin alkaa olla valmista. Pakkaamisen lomassa mietin ehtisiköhän vielä opiskella Euroopan ulkoa.

Takaisin Maalle

2006-08-04T02:45:00.000-07:00

Asioista tuli kertaheitolla helppoja ja loogisia vappupäivänä, kun palasin takaisin maalle. Yhtäkkiä osasin taas tehdä. Tavarat alkoivat löytymään, eikä kiireessäkään enää eksy käytävän väärään päähän. Meillä maalla kun ollaan neliön mallisessa tilassa ja kaupungilla taas kaikki on suorakulmaista ja pitää mennä vasempaan tai oikealle. Kivuliasta tällaiselle, joka on huono suunnissa.

Kaottistahan meidän työ on, enkä missään nimessä halua parjata kaupungin sairaalaa, opin siellä paljon mutta pitäähän asioissa sentään joku tolkku olla ja järkeä saapi käyttää itse kukin. Onhan se perusoikeus 2000-luvulla.

IHANAA siis olla takaisin mutta enpä kyllä muista milloin olisin ollut töistä niin väsynyt, että nukun pommiin. Tänään kuitenkin kävi niin. Unisani olin sammuttanut herätyskellon ja autuaana painunut unten maille uudestaan. Huomenna lisää töitä...ju

Valitut

2006-08-04T02:44:00.000-07:00

Viime yönä en saanut unta. Ajatukset kiersivät sievästi kehää päässäni. Välillä kehään eksyi ideoita projektin toteutukseen, mutta enimmäkseen leikittelin ajatuksella siitä miten nelisenkymmentä ihmistä saattaa miettiä ihan samaa kuin minäkin. Kenestä ne tekee ne viisi valittua?

Torstaina selvisi se, että taakse on jäänyt n. parisataa paria, joten voi kai sitä pikkuisen tuntea itsensä spesiaaliksi. Jännitti kyllä siinä haastattelussa, ja silloinhan aina käy niin, että se paras kuva jonka voin antaa itsestäni jää hyvinkin kauas. Onneksi U oli oikein charmantti :) Minusta tuntuu, että muru osaa olla aina niinkuin kaikki olis ihan luonnollista. Vaikka sattuisi mitä. Ei hätkähdä m istään, vaan vastakset on aina valmiina. Minä olen se jännittäjä ja mietin, miten asiat voivat mennä pieleen 10:llä tavalla ja yleensähän ne menevätkin. Vaikka murun myötä Murphyn lain osuus elämässäni on vähentynt noin 2 %.

Kesken tätä ajatus kehäni muru soitti hassun puhelun, oli humalassa. Onkohan hereillä jo....Taidan kokeilla.

Järjestys Säännöt 28.4.2006

2006-08-04T02:42:00.000-07:00

Onneksi alakerran herttainen eläkeläisrouva käy minun ovella neuvomassa miten kerrostalossa kuulluu elää. Sairaanhoitajana hänkin valistaa, koska olisihan se sääli jos nuorehko elämäni valuisi hukkaan rappiollisella elämäntyylilläni, johon kuuluvat musiikin kuuntelu. Häiritsevä kanta-astuminen ja veden tuhlaus.

Ensi kontaktini ko rouvaan sain jo varhain muuttamiseni jälkeen. Eletään arki-iltaa, kello on vähän yli kuusi. Aamutakissaan hän tulee koputtelemaan ovelleni, ärsyttävästi hän ei käytä ovikelloa, vaan koputtaa. Ovikellon kilinähän saattaisi häiritä jotain naapuria. Ja siihen hän ei missään tapauksessa aio syyllistyä. Kierrellen ja kaarrellen hän ilmoittaa, että 5-kymmen kiloisena aiheutan tömisevällä kävely tyylilläni häiritsevän kaiku efektin. Hän demonstroi askellustani tepastelemalla käytävässä ympäriinsä. Päättelen esityksestä, että kävely askelien tiheyden tulisi olla mahdolisimman pitkiä, jotta vältytään tikuttavalta juoksentelulta. Epärelevanttia on se, että ihminen on kanta-astuja. Helpottamaan meluttoman kävelytyylin omaksumista työkaverini kutoi minulle villasukat. Nyt voin helposti liutella pitkin laminaatti lattiaani ja askelien aiheuttama kaiku jää kätevästi kokonaan pois. (Niksi pirkkaan vink vink...)

Viikko pari ensitapaamisemme jälkeen kaikuu jälleen. Kello ei ole edelleenkään edes ilta seitsemää kun rouva naputtaa kiihkeästi oven karmiani. Nyt soi musiikki liian äänekkäästi. En ole ehtinyt hiljentää stereoitani, mutta silti keskustelemme vaivatta käytävässä ilman, että tarvitsisi huutaa sävelien läpi, kuten rouva asiansa kokee. Tällä kertaa en myönny, koska kyseessä oli sentään Charlie Parker. Sitä miestä ei kukaan keskeytä!

Uusin valistus saapui rouvan muodossa toissa päivänä. Se koskee suihku käyttäytymistäni. Aamuisin esimerkiksi ei saa käydä suihkussa kun tädillä on huonot unenlahjat. Talon LVI järjestelmä kun on suunniteltu kiusaamaan herkkäunisia. Hänen ei esimerkiksi olisi tullut mieleenkään, että aamuisin olisi nautittu herättävästä suihkusta. Pöyristyttävää tuhlausta laskea vettä 15 min yhtä soittoa.

Myönnetään olen kohtuuton ihminen, jolla ei ammatistaan huolimatta riitä inhimillisyyttä muita ihmisiä kohtaan. Tätä häpeän suuresti.

Taas Pitää Tulla Ikävä

2006-08-04T02:39:00.000-07:00

Joskus sitä toivoo, että kaikki voisi pysyä ennallaan. Tässä toivomuksessani kukaan ei kasvaisi. Aina olisi vain hyviä päiviä ja herra Murphysta lakeineen ei kukaan olisi kuullutkaan. kaikessa olisi sitä mukavaa lapsuusajan nostalgiaa, joka on säilynyt vanhoissa, ajan keltaamissa valokuvissa. Kuvissa, joissa lunta oli aina talojen ikkunoihin asti. Pihamaalle tehtiin tammikuussa lumitunneli ja kesälomat kestivät ikuisuuden. Niin oli joka vuosi ja tuntui, ettei mikään ikinä muutu. Ja niin oli toisaalta hyvä.

Oikeassa elämässä sitä tapaa ihania ihmisiä, niihin tutustuu ja yhdessä on kivaa. Sitten kaikki muuttuu, ne ihanat ihmiset lähtevät pois. Alkuun sitä soitellaan ja käydään kylässä siellä uudessa paikassa. Ihastellaan uutta elämää ja ollaan onnellisia toisen onnesta. Vähän salaa mielessä käy kuitenkin ajatus, että halutaan se vanha takaisin. Halausten yhteydessä vannotaan ettei unohdeta. Lopulta käy niin että ne puhelinsoitot vähenee, vierailuista puhumattakaan. Jossain vaiheessa sitä sitten huomaa, ettei oikein enää tunne niitä ihania ihmisiä. Niin lopulta aina käy.

Yhtenä Päivänä

2006-08-04T02:38:00.000-07:00

Aamulla kun kello soi on pimeää. Päässä jyskyttää tuleva ja suussa maistuu vääryys. Silti, kyselemättä nousen ja syön aamupalan. Päädyn paikkaamaan omat haavani. Viileästä nousen bussiin. Matkalla kuuntelen Vernonin lupauksia kesästä ja kuljen pakollisen matkan hissille. Etsin avaimet taskusta ja ilman vikoja pääsen osastolle. Haaleiden hahmojen saattelemana puen valkoiset, läpikuultavat vaatteet ylleni ja olen mairea. Kyselen kuulumiset ja toimin ohjekirjan mukaan. Katson miten sanat liikuttavat kaulaa muttei mieltä.

Itsekseni huomaan, että päivä kuluu. Lopulta pohjanmaan nainen makaa huulet vuotaen, puhtailla vihreillä lakanoilla. Välillä televisiossa solakat miehet sivakoivat. Odotan kellon lyömää. Välillä juon kevyttä ananasta mielessä musiikki. Ystävällisesti kuitenkin keskustelen hiihtolomasta ja tuen leirikoulua.

Jälkeen, väen tungoksessa toinen lyö toista siniristilipulla. Lauletaan ja huudetaan mutta ei auta. Ajetaan puoli tyhjällä bussilla sukulaisiin ja syödään hyvin. Animaatiossa mennään pinnan alla. Kotiin mennessä illalla, minä laulan koko matkan. -Kaksi kolmeentoista, mutta ei onnistu- Välittämättä niistä, jotka haluavat näyttää ulospäin hyväksyttäviltä.

Lopulta haluan vain ajaa kovaa!!! Eikai se haittaa jos itkettää.

Hoh Hoijaa..

2006-08-04T02:37:00.000-07:00

On tämäkin. Huomaan ikäväkseni seuraavani televisiosarjoja sekä selailevani aikakausilehtiä. Kaikki tämä, jotta olisi kahvipöydässä jotain puhuttavaa. Ekat viikot menivät siihen, että suuni avatessani kohtasin vain kysymysmerkkejä siinä missä piti olla kasvot. Tyypillinen naisyhteisö -> pyhäkolminaisuus lapset, koti ja muoti. Jos et niistä osaa nohevasti keskustelua virittää niin auttamattomasti olet pihalla ja ilmaa muille.

Muistan toki että lupasin olla valittamatta, joten olen iloinen että tänään opin millainen on kevään muoti ja mitä kuoseja se käsittää. Lisäksi osaan nyt kontiotalon pohjapiirrustuksen ulkoa ja ymmärän miltä tuntuu kun yöunet jäävät lyhyiksi.

Jää

2006-08-04T02:36:00.000-07:00

Auringon valo saa silmäni juoksemaan kyyneleitä. Hetkessä on poskillani jäätyneitä pisaroita, ripset takertuvat toisiinsa ja nenä vuotaa. Aikaa sitten on hävinnyt varpaista ja sormista tunto. Kävely tuntuu painovoimattomalta, koska askeleitaan ei tunne. On kylmä.

Rantatalojen pihoissa kansallisliput roikkuvat laiskasti vasten valkoisia salkojaan. Ei tuule. Luojan kiitos, se tästä vielä puuttuisi. Ainoa liike maisemassa näkyy niemenkärkeä lähimpänä olevan pihan verkkoaidan luona. Musta puudeli ravaa villisti aidan vierustaa pitkin ja haukkuu koko pienen rumiinsa voimalla. Puolustaa omaansa, mutta yritys häviää valtaisaan höyrypilveen, joka koiran suusta purkaantuu joka kerta leukojen auetessa uuteen haukkuryöppyyn. Silti on pakko ihailla sinnkkiyyttä.

U seisoo vieressäni ja pitelee paljainkäsin kamerani objektia ja puhelee maisemasta. Itse en saa sanoja muodostumaan kunnolla, koska huulien ja kielen liikutamiseen tarvittavat lihakset alkavat menettää toimintakykynsä. Puheeni sammaltaa kuin aamuyöstä väkevän illan jälkeen. U kertoo miten kerran on vahingossa joutunut tuomariksi lumilautakisaan 41 asteen pakkaseen - pelkissä farkuissa. Mies väittää tilannetta sattumaksi, epäilen josko olisi katu-uskottavuus kärsinyt flanelli kalsareissa. Ei myönä, matcho kun on.

Minä rakastan talvea, mutta Pohjoisen poika, ei ole normaali.

Huhtikuuta Odotellessa

2006-08-04T02:06:00.000-07:00

Eilen uivat joutsenet pitkin hernesaarenrantaa, aurinko häikäisi silmiäni. Istuttiin penkillä ja katseltiin uhkarohkeita jäällä kävelijöitä. Minusta näyttää siltä, että tänä vuonna ei suomenlinnaan jäitä pitkin pääse, hyvä kun uunisaareen asti.

Paljon myöhemmin Karusellin myyjä sekoitti kakaoon chilijauhetta ja u sanoi rakastavansa minua. Minua, hämmästelen!

Minä lupaan ja vannon, että koskaan en enää valita mistään vaikka huhtikuuhun on vielä aikaa.

Evakossa

2006-08-04T02:05:00.000-07:00

Vasen ja oikea, aamulla molemmat tuomitaan lähtemään. Hälinän ja vitsailun keskellä minä pystyn vain ajattelemaan miten nämät on niin epätoivoisia kaikki. Olenhan minä surkeita ihmiskohtaloita ja mahansisällön ylösalas kääntäviä asioita ennenkin nähnyt, mutta suurkaupungissa tuntuu ongelmatkin olevan paljon isompia kuin muualla. Kukaan ei pysty sanomaan sanaakaan, kärsimättömät valkoiset henkilöt komentavat liikuttamaan kipeitä, panssaroituneita raajoja. Missään ei ole hiljaista ja käytävillä tuoksuu tupakka ja märät rätit. Ketään ei kiinnosta perushoito, eikä se kannatakkaan kun päivän päätyttyä saa aloittaa alusta. Minä en halua tulla yhtä kyyniseksi.

Viikon päivät olen viettänyt huoneessa, joka on pieni ja vaalea. Tavaraa on paljon ja kääntyesäni törmään vähintään kahteen ihmiseen tai johonkin esineeseen, josta en ymmärrä mitään. Kaikki on ärsyttävästi vähän erilaista ja aikaa tuhraantuu turhaan nappien paineluun. Suurkaupungissa ei välttämättä asiat ole paremmin. Alan ymmärtää miten hienoa kotona on. Asiat on selkeitä, järjen käyttö on sallittua ja suorastaan suotavaa. Nyt tuntuu siltä että vessaankin mennessä pitää täyttää kuponki ja ihmisiltä kysellään aivan turhan päiväisiä asioita jotka ei meille kuulu pätkääkään. Ja henkilökunta. Kaikki on niin tsadilaista että.

Toisaalta yltiöpositiiviseen tapaani ajattelen miten tämäkin kokemus rikastuttaa elämääni.... Eilen aloitin tukkimiehen päiväkirjan jääkaapin oveen: 91 jäljellä. AARGHH

Joulua

2006-08-04T02:04:00.000-07:00

Toissa päivänä saatiin töihin kuusi. Tullessa se oli vielä jäässä mutta ollaan koko viime yö juotettu sitä ja aamulla laitettiin siihen koristeet ja se alkoi jo tuoksuakin. Tallessa oli vielä ne Lauran Ja Jyrin viime vuonna tekemät liput ja taas saatiin menemään monta tuntia siihen, että muisteltiin mikä on minkäkin valtion lippu. Oli ihan mukavaa ajanvietettä aamu viiden aikaan.

Osastolla oli rauhalista kun kaikki potilaat nukkuivat. Me laitettiin glögit tulemaaan ja maisteltiin Kirsin tuomia pipareita. Kotiin lähdön aikaan se tuli. Jouluinen tunnelma.. Mutta silti minä alan odottamaan, että telkkarista tulee lumiukko animaatio. Siitä se joulu vasta oikeasti alkaa

Tapaaminen

2006-08-04T02:03:00.000-07:00

Ennen soittoa ehtii pojan imuroitu lattia tekemään tyttöön vaikutuksen. Huoneisiin mahtuu kävelemään ja vuoteessa on uudet lakanat. Ovikellon kilahdus havahduttaa tytön uneksimasta. Sydän pamppailen hän istuutuu sohvalla ja odottaa tulevaa. Pian ympräille kertyy uusia ihmisiä. Vanhempia kuin tyttö ja poika. Poika avaa viinipullon ennen esityksen alkua. Musiikki helpottaa myös. Silti tytön hameen helma joutuu pyöritykseen.

Tunnin jälkeen leveäselkäiset miehet istuvat savuisen pöydän ääressä. Seuranaan heillä on sirommat naiset. Kokki naljaliee tytön kasvisruokavaliosta. Ymmärrettävää toki jos paikan nimi on Pietarin pihvi. Syödään ja juodaan. Hymyillään naapuripöydän pikkujoulu seurueelle, jolta alkaa tuolit kaatuilla ja naisilta vaatetus vähenee. Kovin suomalaista, ja kyllä lapilaisetkin sen onneksi ymmärtävät.

Ihan ok ekaksi kerraksi.

Siksi Rakastan

2006-08-04T02:02:00.000-07:00

Sinulla oli ensitapaamisellamme vihreä huppari ja vihreä on minun(kin) lempivärini. Tiedän että vihreää väriä käyttävät ihmiset eivät voi olla pahoja. Kuulin sen kyllä jo äänestäsikin kun puhuimme ensikertaa puhelimessa. Sitten kerroit tarinan leijonan vasemmasta tassusta ja tykkäsin yhä enemmän.

Se tapa, jolla kohtaat minun epätäydellisyyteni ilman syytöksiä. Saan olla oma itseni ja se on helppoa. Kun olemme yhdessä on ihanaa että olet oikeasti läsnä, katsot silmiin ja kuuntelet minun typerimmätkin juttuni niinkuin ne olisivat maailman tärkeimpiä. Siitä todisteena se ilta jolloin urheiluruudun aikana et istunut sohvalla jalat pöydällä vaan otit minua kädestä kiinni ja kerroit kuinka paljon minusta tykkäät. Olet niin ihanan piittaamaton siitä paljonko kello on,
vaikka tietäisitkin.

Tykkäään siitä, että saan kävellä kadulla käsikädessä sinun kanssasi. Minusta on mukava julistaa koko maailmalle, että olen rakastunut näin ihanaan poikaan.

Rakastan sinua niiden pitkien hyvän yön suukkojen vuoksi ja siksi että olet se yön uni jonka käsivarrella herätessäni nukun. Tykkään siitä tavasta miten aamuisin
herätät minut.....hitaasti ja kerrot antavasi minun nukua vielä kun
itse joudut lähtemään aikaisin. Sitten on vielä se selkähieronta joka alkaa hiuksista ja päättyy varpaisiin

Rakastan sinua niin paljon, että aina kun olen yksinäni niin huomaan vain tuijottavani ikkunasta ulos ja muistelen hetkiä jolloin ollaan yhdessä. Minulla on kuitenkin tunne että hyvästeltäessä tiedän sinun tulevan takaisin

Perjantai

2006-08-04T01:59:00.001-07:00

Aamulla säätiedotuksessa kerrotaan, että Kuala Lumburissa sataa ja salamoi. Istun kauhtuneella sohvalla kaakaomukin kanssa ja ihailen kanavan hienoa grafiikkaa. Kartan yli pyyhkivät salamat ja pilvet näyttävät aidoilta. Ajatuksissani matkustan tuohon myrskyyn. Kastun läpimäräksi, hiukset liimaantuvat poskiin ja hame lepattaa tuulessa. Ympärilläni on muoviin kietoutuneita ihmisiä jotka puikkelehtivat pienten kojujen ja katosten välissä. Nostan katseeni kohti taivaasta tippuvia sadepisaroita ja seison paikallani...

Havahdun ja meteorologin äänen yli kuulen kuinka toisella puolella Kirsi huutaa, että nyt tulee kipeä. Melkein samalla ovet lennähtävät auki ja Paula saattelee keski-ikäistä miestä, joka haukkoo henkeään. Mies on kauttaaltaan marmoroitunut. Näkee heti, että useampi päivä on jo vierähtänyt. Miehen iho on kuiva, samoin suu ja limakalvot. Miehen silmistä näkee, että keho on jo luovuttanut. Silti toimimme ohjeiden mukaan. Sisään puristetaan nestettä ja lääkettä, mutta niin nopeasti kaikki on taas ohi.

Samaan aikaan harmaantunut nainen istuu keittiön pöydän ääressä lasi edessään. Haparoivin käsin hän kohottaa lasin huulilleen uudestaan ja yhä uudestaan. Näin hän on tehnyt maanantaista asti. Ei kuule vaimeaa matkapuhelimen pirinää. Puhelua, joka tulee sairaalasta. Lääkäri tavoittelee leskeksi jäänyttä naista.

Paljon myöhemmin illalla ajamme U:n kanssa linnanmäen kallioille. On ensimmäisiä kylmiä iltoja. Huomaan, että aikuisena pimeässä pitää liikkua varoen. U:lla on kannettava mukanaan, joka soittaa K. C. Whiteä. Kaupungin valot ovat edessämme. Olen taas onnellinen ja rauhallinen. Meillä on molemmilla talveentumisen tarve ja jäämme odottamaan ensimmäisiä lumihiutaleita.

Asenne

2006-08-04T01:59:00.000-07:00

Joskus on vaikea ymmärtää ihmistä. Sitä yrittää todella asettua toisen asemaan ja miettiä miltä se tuntuisi jos ei pitäisi tietyistä asioista. Miettii koko päivän miltä se tuntuisi jos jotkut asiat olisivat niin vastenmielisiä, ettei kykenisi hillitsemään itseään. Voiko tuollaista inhoa ymmärtää saatika hyväksyä.

J esimerkiksi ei pidä tumma ihoisista. Kutsuu ylpeänä itseään isänmaan ystäväksi. Tatuoi rintaansa tekstin pro patria ja käsivarteen tietenkin karjalan leijonan. Aika mielikuvituksetonta minusta. Humalassa se hakkasi nuoren miehen hengiltä, koska tämä oli erilainen. Heti herättyään se oli huolissaan siitä olemmeko siirtäneet häneen väärää verta. Häkellyin sitä kysymystä ja mies meni sekaisin kun en heti osannut vastata. Ja olisittepa nähneet sen ilmeen kun lopulta siirto osastolle tuli, naapuripedissä oli jotain joka aiheutti kohtuuttoman ryöpyn....

Joskus on vaikea asettaa itsensä tilaan jossa kaiken hyväksyy asiakkailtaan, mutta onneksi elämä joskus hoitaa asiat puolestani. Ironia on niin mahtavaa.

Unessa

2006-08-04T01:57:00.000-07:00

Ensin piti lukea sähköpostit monta kertaa. Siellä ne oli tallella, kaikki kauniit sanat joita varten olen öitäni valvonut. Vielä havahduin monta kertaa tarkistamaan, että onko siinä vieressä joku. Ja kun joka kerta oli, alan pikkuhiljaa uskoa tähän itsekin. Niitä on siis olemassa. Ei ole pelkkää urbaanilegendaa, että voi rakastua ensi silmäyksellä. Kerralla tiesin, että tässä se on. Kaikki oli ihan selvää. Ja minua hymyilyttää ihan koko ajan.

Liian Nuori Meille

2006-08-04T01:56:00.000-07:00

Ne oli ne tummat hiukset vasten vaaleaa tyynyä, jotka kiinnittivät huomioni ensimmäisenä. Vaitonaiset kasvot, melkein ilmeettömät. Siniset silmät. Poika on vielä nuori. Ihossa, joka on sileä ja kimmoisa on edelleen lapsenomaista pehmeyttä. Näkee että Kaikki on pojassa vielä kesken. Raajat ovat suhteettoman pitkät verrattuna keskivartaloon. Poika ei kuulu tänne. Tähän aikaan päivästä hänen pitäisi kulkea reppu selässä kotia kohti koulusta. Naureskella kavereiden kanssa mennessään ja potkiskella palloa. Ehkä oikaista läheisen kallion yli. Viheltää vaaleahiuksisen tytön perään, joka on vastakkaisella luokalla ja hymyillä itsekseen kun tyttö punastuu.

Mutta nyt iltapäivällä kello neljä kaksi hoitajaa tarttuu pojan hentoisiin käsivarsiin. Toinen tukee lantiota kun poika nousee huojuen seisomaan. Tulee vaikutelma heinänkorresta joka taipuu tuulessa, niin epävarmaa liike vielä on. Poika ei usko itsekkään, että lupa ylösnousuun on saatu. Tuoliin päästyään tulee itku. Sanat ovat vielä hukassa ja viha on päällimmäisenä. Sängynreunalle on unohtunut kaalimaan kakara ja Ikkunalla kavereiden kirjoittama kortti pyytää tsemppaamaan ja kertoo miten kaikilla on kova ikävä.

Alussa

2006-08-04T01:55:00.000-07:00

Poika kertoi pesseensä juuri eilen ikkunat ja kaikki näyttää nyt erilaiselta. Minuakin jännittää. Liikahdan kevyesti. Aamu sarastaa verhon takana ja aurinko piirtää kiilaa vaalealle seinälle. On niin kuulasta ja kirkasta. Herään viivytellen, Uneksin kaikesta mukavasta ja pehmeästä. Siitä miten istun lumihiutaleelle ja leijun hitaasti, tai miten silitän kissan valkeaa tassua. Uuden, vihreän peittoni alla kuuntelen islantilaista laulua ja nautin siitä ettei ole kiire minnekään.

Lopulta nousen ja puen villasukat, ne vihreä-keltaiset, äidin kutomat. Olohuoneessa eilinen näkyy vielä selvästi, vieras paita on unohtunut sohvan käsinojalle. Keittiössä iittalat, joissa aavistus punaa jäljellä. Hymyilyttää vaikka pelkään ettei se voi jatkua. Hetki on silti hyvä.

Tykkäämisiä II

2006-08-04T01:54:00.000-07:00

Eilen puolilta päivin istuin bussissa, jonka ikkunan väliin oli jäänyt vettä. Tiedättehän sen kahden lasin väliin jäävän tyhjän tilan. No nyt se ei siis ollut tyhjä vaan vettä noin kolmanneksellaan. Vesi aaltoili bussin liikkeiden mukana. Eteen- ja taaksepäin. Se oli hypnoottista, kuin minimeri. Kun bussi oli perillä, minun teki hirveästi mieli katsomaan merimaailmaan kaloja ja koska aikaakin kerran oli niin menin.

Merimaailma on ihana, Siellä voi kävellä meren sisällä. Niin kevyesti se käykin. Siellä on hiljaista, pehmeää ja hämärää, mutta näen silti vaivatta. Kävelen eteenpäin ja peremmällä on jotain. Pieni himmeä valo, joka valaisee hyvin ja lempeästi. Ne on merihevosia, ja niistä minä pidän.

Täyden Kuun Aikaan

2006-08-04T01:53:00.000-07:00

Olikohan se Arnold Lieber niminen psykiatri joka väitti, että täydenkuun gravitaatiovoima saa ihmisen nestetasapainon sekaisin ja sen myötä ihminen alkaa käyttäytyä omituisesti.

Minulle täysikuu on yleensä tiennyt vain unettomia öitä, mutta silloin kävi toisin. Takanani oli päättynyt ihmissuhde, josta oli kaikkien osapuolten vuoksi parasta päästä lopullisesti irti. Luin jostain lehdestä vapautumisen rituaalista. Ja puolitoista vuotta siitä, kun olin eronnut tein omani täydenkuun aikaan. Matkassani ei enää ollut syviä tunteita eikä katkeruutta, mutta koin silti rituaalini vapauttavana ja arvokkaana.

Kirjoitin ensin muutamia kirjeitä. Ensimmäinen oli suojelusenkeleille. Pyysin heitä olemaan mukana valmisteluissa, koska en voinut oikein kuvitella tekeväni niitä yhdessä entisen kumppanini kanssa.

Seuraavaksi kirjoitin kirjeen tuolle eri tietä jatkavalle miehelle. Kiitin häntä yhteisistä kokemuksistamme, joista monet olivat toki olleet hyviä ja onnellisia. Ilmaisin anteeksiantoni siitä, että hän oli saanut minut tuntemaan tuskaa. Lopuksi vapautin hänet kulkemaan täydesti eteenpäin valitsemaansa elämänreittiä.

Viimeinen kirjeeni oli suurinpiirtein edellisen kaltainen. Se oli anteeksianto itselleni siitä, etten ollut ollutkaan täydellinen puoliso. Kirjoitin itseäni varten myös nuo vapauttavat sanat siitä, että voisin ottaa mukaani kaiken sen arvokkaan, jonka olin tuosta suhteesta oppinut, päästää menemään katkeruuden ja sen, mikä esti minua etenemästä, ja jatkaa matkaani keskittyen jokaiseen uuteen hetkeen.

Rituaaliani varten valitsin paikan meren rannalta, läheltä tuttua majakkaa. Sopivalta tuntui myös auringonlaskun hetki ennen täydenkuun aikaa. Mukanani olivat nuo kirjeet ja tulitikut. Saavuin hiekkatietä pitkin autiolle rannalle. Istuin alas ja luettuani kirjeet yksi toisensa jälkeen, sytytin ne palamaan. Aurinko laski ja meren pinta alkoi väreillä. Istuin hiljaa, ihailin elokuista maisemaa ja tunsin erään jakson menneisyydessäni todella jäävän kauas historiaan. Mieleni oli tyyni ja helpottunut.

Iltaan Kääntyy

2006-08-04T01:52:00.000-07:00

Olisinpa oikea ihminen sinulle. Olisitpa oikeassa. Oikeassa siinä, että kaikki kääntyisi hyväksi kunhan vain kokeilisi. Haluaisin niin mielelläni uskoa, että voisit opettaa minua katsomaan sisintäni ja koskettamaan mieltäni. Haluaisin että voisit minuun katsoa ja kuoria kovan pintani pois. Haluaisin sinun opettavan minua katsomaan maan ääriin ja olemaan se oikea ihminen.

Tiedän, että minun ei tarvitsisi aloittaa kuin puolella sanalla, niin tulisit. Mutta minä menen. Menen vastakkaiseen suuntaan ja yksin katson kuinka kuu nousee taivaalle ja värittää sen harmaallaan. Näen kuinka tähdet tuikkivat ja päivä jolloin pujotit kätesi hiuksiini on olemassa enää unessa

Syyspojat

2006-08-04T01:51:00.000-07:00

Aamulla kalpea ja lasinhauras nainen makaa sinisellä lakanalla. Yöstä muistuttamassa on enää muutamia punaisia pilkuja peitolla ja pöydällä pino viivakoodipusseja. Haava, nyt jo veretön on auki iholla.

Pieni tulija lepää naisen käsivarsilla, niin ohuilla, että ihmettelen miten ne kestävät. Mutta sitten muistan, että kun on oikein pieni niin voi vaikka lentää linnun untuvalla tai keinua heinänkorrella.

On totta kun vauvoja sanotaan viisaan näköisiksi. Minä näin sen tänään kun äiti sai lapsen ensimmäistä kertaa syliinsä. Poika, äidin kaunis poikavauva oli 17 tunnin ikäinen, ryppyinen ja vaaleanpunainen. Se tutki isoilla silmillään kun äiti toivotti tervetulleeksi kyynel silmin. Silloin jotain liikahti minussa. Pieni, tiitiäisen kokoinen tunne.

Varoittamatta hiljaisuus rikkoontuu, seinän takana Joukahaisen näköinen mies havahtuu unestaan. Puhuu käsittämätöntä kieltä ja hermostuu ymmärtämättömyyttään. Lepositeet napsahtavat poikki ja mies kiskoo irti aivan kaiken liikkuvan. Nousee ylös ja alkaa viuhtoa tippatelineellä. Ikkuna hajoaa. Vieressä nukkuu nainen mutta hoitajat voivat vain hiipiä hierovissa sandaaleissaan.

Siinä Palasi elämän realiteetit hyvin nopeaan. Joukahainen rauhoittuu vasta vartijalle

Vähän myöhemmin tuuli puhalsi sisään risaisesta ikkunasta. Nainen heijasi tulijaa sylissään ja katseli heräävään päivään uutena ihmisenä, äitinä. Jostain kuului ambulanssin ääni. Pieni nukahtaa ja uni korjaa asennon.

Metsässä

2006-08-04T01:50:00.000-07:00

Viimein sieltä alkoi kuulua musiikkia ja puheen sorinaa. Me oltiin myöhässä Susannnan kanssa kun piti ajaa bussilla kahdesti ja kerran metrolla. Tultiin sillan alta ja siinä se oli. Punainen mökki, keskellä metsää ja pihalla oli ihmisiä hirveästi. Nuotiolla istui pojat ja A oli kanssa Lauransa kanssa. Se meni ihan hyvin silti. Minua ei ahdistanut, ei yhtään. Koivusta oli tehty esiintymislava. Nähtiin kun nähtiinkin kun R soitti, olivat ottaneet ohjelmisoonsa iskelmää, ja se kuulosti kivalta. Haitarit ja kaikki. Ihmiset tanssi nuotion loimussa valssia. Se oli ihanaa. Ja sitten siihen tuli niitä kivoja ihmisiä lisää. Perjantaina en edes tiennyt, että he ovat olemassa ja siinä me oltiin samalla penkillä kaikki. Sekin yksi jolla on lavatähden nimi. Ja meillä oli niin mukavaa. Niin ja Janille laulettiin onnittelu laulu, Sanna oli tehnyt sanat. Aamulla katseltiin videolta kun ne laski pulkalla sitä kalliota alas ja lavatähden nimisellä oli saparot ja välillä kaasunaamari ja meitä niin nauratti ja se Foo fighters soitti ja minulla oli vähän eilisen olo ja piti tulla kotiin. Avaimet vaan oli hävinnyt, varmaan sinne heinäpeltoon ja taas piti soittaa talkkarille kun en minä jakanut taas ajaa bussilla kahdesti ja kerran metrolla.

Nyt makaan sohvalla ja minun tukka on vielä eilisen jäljiltä ja Sitten se yksi nainen heräsi koomasta ja minä itkin. Se on ihana se omon mainos missä lialle on keksitty selityksiä ja taas itketti.

Kummalinen päivä

Tykkäämmisiä

2006-08-04T01:49:00.000-07:00

Minä pidän musiikista, siis todella pidän. Se saa minut valtaansa ja osaan unohtua siihen päiväkausiksi. Se ei ole normaalia, ei voi olla mutta se jatkuu. Kuulen kuinka joku aloittaa laulunsa ja kaikki muu häviää. Se näkyy joskus jopa väreinä, kun oikein keskityn. Tulee hyvä olo. Se tekee minusta erakon, sanovat. Mutta en minä välitä. En jaksa, koska kyllä minä ihmisistä pidän. Varsinkin kun on se punatiilinen talo. Sen huoneen hikinen tunnelma ja ne pienet tilat joihin voi eksyä. Ja joo ne ihmiset, jotka ovat tulleet paikalle samasta syystä. Niistä minä tykkään.

Niin kuin tykkään tästä kaupungistakin. Täällä on puutarha, jossa voi silittää kultakaloja. Elokuvateatteri tähtien alla ja puisto, jossa voi yöpyä. Ja jos yöksi asti jää pitää muistaa ottaa eväät. Vesimelonia ja tacoja. Juomaksi viintä - punaista. Siellä voi laittaa sanoja peräkkäin. Yksin tai joskus yhdessä jonkun tärkeän kanssa.

Poika Jota On Pidelty Pahoin

2006-08-04T01:48:00.000-07:00

Tiedättekö miltä tuntuu koskettaa ohimoa, otsaa ja päälakea joiden alta puuttuu pala luuta. Suojaamattomana, iho antaisi myöden kevyestäkin kosketuksesta ihan helposti. Siksi sitä pitää varoa. Kunpa muutkin ymmärtäisivät sen. Tiedättekö miltä tuntuu kun, joku antautuu käsiisi, itkee ja pyytää ihmeitä. Tiedättekö miltä se tuntuu kun ei niitä ihmeitä pysty tekemään, ei vaikka haluaisikin.

Tiedättekö miltä tuntuu olla toisen silmät, korvat ja liike. Miltä tuntuu liikuttaa toisen käsiä ja jalkoja kun tämän oma tahto ei siinä onnistu. Se riittämättömyyden tunne on läsnä jokaikinen päivä kun katson niihin surullisiin silmiin. Joka päivä näen, että ne laidat lähestyvät, koska itse hän ei minnekään liiku. Kuulen miten siellä takoo yksi ainoa ajatus päivästä toiseen.

Ja tiedättekö miltä tuntuu lähteä pois tietäen, että toinen ei pääse minnekään. Ja tiedättekö kun vielä illalla kuulee joltain ihmiseltä oikeat sanat. Ihan joka tilanteeseen. Tuntuu, että se ihminen tuntee sinut paremmin kuin sinä itse. Ja tiedättekö miltä tuntuu huomata että et silti anna sanojen tulla tarpeeksi lähelle.

Rohkenen väittää, että kaiken tämän minä tiedän

Kahden maailman rajalla

2006-08-04T01:46:00.000-07:00

Taas se tapahtui eilen, ja sitä edellisenä päivänä ja oikeastaan joka päivä jo kahden viikon ajan. Kohtaamisia kahden maailman rajalla missä aikakin seisoo. Läsnä ovat minun maailmani, joka on mustaa niin kuin sinun on valkoista. Siellä ovat minun pelkoni ja muurini vastaan sinun hymysi ja halusi oppia uutta. Ihan pienessä hetkessä minä olin auennut ja paljastanut paljon. Silti saatan sinuun vielä katsoa.

Viimein sunnuntaina tuuli puhalsi hiekkaa silmiini pihaltasi, Helsingin rumimmalta sanot, mutta ei se ruma ole vain nurmikkoa vailla. Juodaan punaista viiniä ja puhutaan paljon. Sotilaat, kuningatar ja tornit todistavat että minä en pelkää puhtaita sanojasi. Olo on kevyt ja turvallinen.

Aamulla huomaan, että työksesi käytät mustaa pukua ja autosi on isompi kuin minun oma kotini. Ihmetyksekseni minua ei haittaa, ettet huomaa miten se radio taas soittaa laiva musiikkia. Otat minua kädestä enkä minä näe enää kaikkea sen harson läpi

Loppu

2006-08-04T01:45:00.000-07:00

Ajattelin, että jaksaisit vielä yhden kesän. Sinähän pidit kesistä. Pidät kai edelleen. Auringonkukat ja kesän tuoksu järvellä. Kuka tietää, kuljet nyt ties millaisilla viheriöillä ja kipu on enää hatara muisto.

Itkin kun tajusin totuuden, ettet kestäisi, et edes yhtä yötä. Viola sanoi, että meidän pitää päästää sinut vapaaksi rajoistasi joita ajatuksesi aiheuttivat.

Pelkäsin, mutten varmasti yhtä paljon kuin sinä. Tummat silmäsi näyttivät hätääntyneiltä, toivoin monta päivää, että tajuaisit viimeinkin. Olin vihainen, kuinka voi tyttö pieni olla niin typerä, että pelkää elää!

Minä muistan kaiken, muistan kyllä

Nythän meillä ei ole enää hätää, ei kummallakaan

Yhtenä Päivänä

2006-08-04T01:44:00.001-07:00

Yhtenä tuulisena ja sateisena päivänä siinä tuulensuun pihalla, mistä alkaa vaarin puoli. Siinä kulmassa missä on nyt ne tädin laittamat uudet laatat ja verenpisarat punastelemassa ruukuissaan näin viikko sitten etanan. Tai ainakin luulen sen olleen etanan. Sillä oli muutaman sentin mittainen sileä vartalo ja kaksi tuntosarvea joita se tiuhaan heilutteli minua kohti. Mennessään siitä jäi sellainen vana kuin etanista yleensä jää. Mutta kotiloa sillä ei ollut selässään, se minut saikin miettimään jotta oliko se etana ollenkaan. Pohdin, että oliko se alasti oleva etana vai reppana kodittomaksi jäänyt. Ongelmaan ei löytynyt vastausta. Siihen tuli sitten öljyä tuova mies sinisissä haalareissa, joka ihmetteli minun kyykkimistäni. Mietittiin siinä hetki asiaa ja todettiin, että kyllä se asunnottomaksi oli jäänyt. Jos sillä vaikka oli vaimo suuttunut ja laittanut ulkoruokintaan.

Nesteen mies tankkasi isän öljysäiliön ja meni matkoihinsa, minä jäin pihakeinuun keinumaan. Katselin kun autotallin pääsky rullassi pitkin pihaa pojilleen evästä. Etanakin jatkoi matkaansa ruoka-aikaan mennessä se oli ehtinut liiterille asti. Eikä sitä näyttänyt haittaavan, ettei kotiloa ollutkaan. Isä tuli kotiin ja me syötiin ja saunottiin. Illalla vielä rakensin taivasta olohuoneen pöydälle Maijan kanssa.

Väärennös

2006-08-04T01:44:00.000-07:00

Se Tuli vastaan kotikadun kadulla, moikattiin. En jäänyt katsomaan taakseni. Mietin miten se huomasi joskus pari-kolme vuotta sitten, että tietynlainen rokkius on muotia. Se alkoi täyttää vaatekaappiaan mustilla suurten kauppaketjujen valmistamilla vaatteilla. Niillä, joissa on aina se typerä ruusu tai pääkallo koristeena. Muotilehtien kansissa niillä saadaan ihmiset näyttämän rockhenkisiltä, mutta aatteesta siinä ei ole kyse. Sillä on sellainen porvari ketjukin taskunsa päällä roikkumassa. Humalassa se joka kerta hokee sitä miten hän on muuttunut nainen, käy festareilla ja kuuntelee oikeaa musiikkia. Nimenomaan oikeilla soittimilla tehtyä. Siinä on paljon tottakin, ennen sitä ei olisi provinssiin saanut, ei kirveelläkään kun sotkeentuu vaatteet ja tukka menee huonosti. Ja urheasti se nytkin yrittää vaikka sillä onkin aina sateenvarjo mukana, mikä on naurettavinta mitä sinne voi mukaansa raahata. Sitten se humalassa arvostelee ihmisiä, jotka on ylipukeutuneita hiekkakentille. Salaa sisimmässään se kuitenkin toivoisi itse olevansa kuitenkin ne korkokantakengät jalassaan. Ja kaiken tämän se tekee, jotta se saisi harrastaa rokkitähtien kanssa seksiä. Se on bändäri parhaimmasta päästä. Ja muutenkin sillä ei ole muuta mielessä kuin naiminen ja sen eri muodot. Siitä se puhuu taukoamatta. Ja minä en jaksa kuunnella.

Ja se musiikin kuuntelu. Yhtäkään keikkaa se ei jaksa kuunnella loppuun. Kärttää vain että pitää siirtyä seuraavalle keikalla, jotta näkee niitä ulkomaan eläviä. Aivan kuin sillä olisi merkitystä kun ei se kuitenkaan ensi vuonna edes muista kyseistä bändiä nähneensäkään. Ainoa mikä sitä kiinnostaa loppu peleissä on se miltä joku yhtyeen jäsen näyttää lavalla ja onko sillä mahdollisesti uusi leikkaus tukassaan, ja kaikki juorut se tietää kyllä. Kuka seurustelee ja kenen kanssa. Missä ne asuu jne. Uusimmista levyistä sillä ei ole tietoakaan eikä se erota kitaraa bassosta. Feikki se on mutta mitäpä minä siitä tiedän…

Juhlat Lammen Rannalla 5.8.2005

2006-08-04T01:43:00.000-07:00

Viikonloppuna olin Vantaan Korsossa, johon oli järjestetty ihmisten iloksi ankkarokki. Meitä oli siinä aluksi Susanna, Jani ja minä. Ankkarokiksi oli mukavaa. Kun ensin nyt sisään päästiin. Lauantaina jostain kumman syystä portteja ei meinattu avata millään. Ihmiset seisovat jonossa hermostuneesti liikehtien, vilkuilevat kelloja. Rohkeimmat huutelivat hävyttömyyksiä järjestyksen valvojille. Susanna heidän mukanaan, kun oli kova pissahätä. joo eka orkesteri tulee lavalla pian ja me seistään täällä jonossa. Ekat kahdeksan tyttöä kun pääsivät sisään alkoi ankanpoikakisan voittajat soittaa. Hienohan se tietysti on , että pääsee soittamaan Ankkarokkiin, isoon festivaaliin ja isolle lavalle. Mutta ei yleisöä yhtään kun ne seisoo kaikki tuolla porttien ulkopuolella. Voivat kysellä yleisön fiilistä - onko hyvä meininki!, Vastaukseksi tulee puiden huojuntaa. MAHTAVA homma-Se on kumma näissä merimaan jutuissa. Ruissisahan oli silloin sama juttu.

No pienten vastoinkäymisten ei annettu häiritä. En ollut juonutkaan pitkään aikaan ja ajattelin, että kesäloman alkamistahan voisi vaikka vähän juhlistaa. Mehän oltiin valmisteltu festivaalin sujumista jo paria-kolmea päivää ennen. Kun Merimaan pileissä on tapana olla niin kovin tiukat säännöt omien alkoholijuomien suhteen. Mutta nyt ei siis ollut hätää kun oli se oma baari. lauantaina näimme Juliette&the licksin. Tykkäsin kovasti, mietin että miksi. Eihän niiden musiikissa periaatteessa ole mitään sen kummempaa mutta hyvä mieli siitä tuli. Sitten oli vielä CMX:än, Maijan ja hellacoptersin esitykset, joista tykkäsin kaikista.

Sunnuntaina väsytti tolkuttomasti vaikka ei edes mennyt edellisyöllä myöhään. Hävettää tunnustaa mutta -joo olin siiderillä sportissa. No kuitenkin kesti koko päivän päästä tunnelmaan. Seistiin milloin minkäkin lavan edessä ja kuunneltiin kiljuntaheavyä. Iltapäivästä helpotti kun lavalle tuli lyhyttukkaisia ihmisiä. Zen Cafe oli pitkästä aikaa hyvä ja Franzia en voi tarpeeksi kiitelläkään, IKINÄ!!. Myöhemmin sunnuntaina kun baaristamme loppui annostelu niin mukaan tuli vielä Anssi. Juteltiin, ihan niinkuin normaalit ihmiset juttelee toisilleen kun katsotaan silmiin ja etc. Asiat selvisi ja olin tyytyväinen tilanteeseen. Oltiin lopulta baarissa, jossa oli paljon väkeä. En päässyt tanssimaan mutta muuten oli siedettävää. Pojat ja tytötkin joi paljon. Anssi suuteli eri ihmisiä, minuakin kerran vaikka se ei liene sallittua täsä tilanteessa. Mitäkähän Laurakin siitä sanoisi. Baarin jälkeen teki mieli mennä uimaan, niin lähdettiin karusellin viereiselle laiturille. Osa ui ja osa katsoi. Susanna ui vaatteet päällä, oli lopulta jäässä koko tyttö, ja kun käveltiin jatkopaikalle, niin sen sukat kun oli hävinny niin jalat oli aivan täynnä rakkoja. Oli varmaan tosi kipeät. Seuraavien tuntien aikana oli paljon juopunutta dialogia, monologiakinvälillä kun oltiin aika väsyneitä kaikki. kivaa silti oli. Aamulla puoli seitsemän aikaan kun ensimmäiset kansalaiset olivat menossa töihin me heräiltiin siitä puistosta ja ajattelin, että voisihan sitä kotiinkin mennä. Otettiin siihen sitten taxi ja ajettiin pois.

Eilisen päivän vietin pitkää liskojen yötä kuten aina valvottujen tuntien takia. Asiat pyörivät sievästi elipsinmuotoista kehää päässäni. Ja kummallisia unia. Yhdessäkin huoneeni seinällä oli tikku, joka oli elävä. Se oli lepakko, jostain tiesin sen lepakoksi vaikkei se yhtään näyttänyt siltä miltä lepakot yleensä näyttävät. Se liikuskeli tuossa seinällä ja ajattelin, että vedän vain peiton pääni yli niin ei se pahaa tee. Seuraavaksi heräsin hikimärkänä peittoihin kääriytyneenä ja lepakko oli tiessään...

Jotakin Uupuu

2006-08-04T01:41:00.000-07:00

Voi mihinkähän on kadonnut romantiikka maailmasta. Ajeltiin alkuviikosta Lauran maalle ja edelleen ne kaikki talojen isännät siellä käyttävät heinäpaaleihinsa sellaista ällöttävää muovia. Sitä on sitä perus valkeaa tai vihreää. Johanna tiesi,että mustaakin on mutta se lienee varsin harvinaista. Kuitenkin se muovi, ei sovi maisemaan ja samalla pilaa täysin heinälato romantiikan. Mihinkä minä nyt menisin pussailemaan kuvitellun kultani kanssa kun ei ole kuin muovisia heinäpalloja. Dinosauruksen munia. Eihän niiden päällä voi edes nukkua. Nehän on ihan nihkeitäkin, sama juttu kuin nukuisi nahkasohvalla, siihenkin tarttuu nassu kiinni. Ja ajatella miten olis mukavata nukkua jonkun kanssa. Ja vieläpä sellaisessa oikeassa heinäladossa heinien keskellä. Lauran kissakin nukkuu naapurin Justuksen (nimi muutettu) kanssa heinäkasassa. Aamulla siellä on kaksi vielä lämmintä painaumaa molempien kissojen jäljiltä. Naurettavaa, että Kustaallakin (nimi muutettu) on parempi seuraelämä kuin minulla.

...Nykyään mun nukkuessa vieressä on lamppu, puhelin ja toisinaan joku kirja. Siinä kaikki. Haaveilen ajoittain siitä jos voipi nukkua jonkun kylessä, tai alla tai miten vaan. Kunhan olis aamulla kosketus etäisyydellä se joku.

Sulkavalla

2006-08-04T01:40:00.000-07:00

Me käytiin ylittämässä kaikkien odotukset sulkavalla viikonloppuna. Istuttiin siinä lauantai iltaa kirkkoveneessä ja hävittiin päivystyksen joukkuelle vain 2 minuuttia. Moni tuli sanomaan että uskomaton suoritus ensikertalaisilta. Aika oli 5.23. Viimeiset 5 kilometriä tultiin täysillä. Kädet oli jo jonkun verran rakoilla ja ajattelin kyllä monta kertaa, että nyt en jaksa enää yhtään mutta sitten kun katseli joukkuekavereita, jotka paahto eteenpäin niin oli vaan pakko jaksaa. Se oli kyllä uskomaton joukkopsyykkaus. Laina perämies sanoi jälkikäteen ettei olis uskonut, että me jaksetaan se loppuun ikinä. Siksi s eyrittikin toppuutella vähän. Me vain karjuttiin, ettei enää mitään juomataukoja. TEHOO vaan. Harmi, ettei sitä kukaan oikein ollut todistamassa. Huoltojoukotkin tuli vasta myöhemmin kun ei ne uskoneet, että me niin nopeasti suoriuduttaisiin matkasta.

Maaliin tulon jälkeen oli ihan epätodelinen olo. Kävelemään piti opetella uudestaan siinä laiturilla ja osa porukasta tuli nellivedolla pois veneestä. Aurinko oli just laskenut ja yö alkoi hämärtää. Mentiin vielä uimaan saunan päälle. Liisa ja Riitta oli järjestäneet meille ihanan voitto aterian. Harvoin on niin täydellisen mahtavaa. Luulen, että euforiaa riittää pitkälle sysksyyn asti.

Suurin Ja Kaunein

2006-08-04T01:39:00.001-07:00

Kuin kubricin taulussa elin viime viikon. Aurinko paistoi ja oli vaikea tietää mikä vuorokaudenaika kulloinkin oli. Sitä ei voi kuvitellakkaan jos ei itse ole kokenut. Mietein, että olisin varmaan viihtynyt vaikka en olisi yhtään keikkaa katsonut. Vaikka tulihan niitä katsottua. Ballroomista tuli mun suosikki, siellä tuli tanssittua 6 tuntiakin putkeen vesimelonin voimalla.

Ja ne ihmiset, niin helposti lähestyttävissä. Ei mitään aggresiivisuuksia, kuten suomessa joskus. Yksi päivä rakennettiin hollantilaisten kanssa iso hiekkalinna metropolin juurelle, se oli tallessa vielä seuraavanakin päivänä. Kerran kokeiltiin seinäkiipeilyä, ja keskivikkona punaviini humalassa katseltiin venäläistä elokuvaa tanskan kielisellä tekstityksellä. Olis varmaan menny vielä toinenkin viikko, niin oli mukavaa.

Paluumatkalla bussissa tapasin tytön joka keräilee kirjastokortteja. Essoa vastapäätä oli paikallinen kirjasto ja 10:ssä minuutissa se oli saanut 16:sta kortin kokoelmiinsa. Esson roskiksesta löytyi raaputusarpa, jolla voitettiin cola-pullo. Se oli kylmää! Ei voinut reissu paremmin loppua.

Pilleet

2006-08-04T01:39:00.000-07:00

Hiki päässä ängin vielä lantsarit rinkan päälle, nyt pitäisi olla kaikki valmiina. Eväät ja makuupussi sekä vaihtovaatteet. Neitsyt matka roskildeen alkaa parin tunnin kuluttua. Mua vähäsen jännittää. Festareitahan on tullut kierreltyä jo yli 1o voden ajan, mutta ulkomaille nyt ihka ensimmäistä kertaa. Ja niin kuin tästä on puhuttu. Viimeinkin saadaan toteutettua elin ikäinen haave. Matkan jälkeen pitänee keksiä uusia unelmia, joita voi sitten vuosien saatossa toteutella.

Kuumailmapallo

2006-08-04T01:38:00.000-07:00

Eilen kävi hassu juttu. Oli vielä aikaista mutta olin jo tapani mukaan menossa nukkumaan seuraavan aamun työvuoro milessäni kirvellen. Sen, että sain peiton vedettyä päälleni niin alkoi ulkoa kuulua kummaa kohinaa. Mietin ensin, että miksi joku rymisyttää pihalla peltilevyjä. Tarkemmin kuunneltuani alkoikin ääni muistuttaa liekinheitintä. Naurahdin itsekseni kun tajusin, että enpä kyllä eläessäni ole liekinheittäjän ääntä livenä kuullut, mutta tältä se varmasti kuulostaisi. No ääni tuli selkeästi lähemmäs ja lähemmäs joten lopulta oli noustava parvekkeelle tarkistamaan tilannetta. Kohina jatkui mutta pihalla näytti olevan täysin autiota. Olin jo kääntymässä takaisin, kun se sitten talon nurkan takaa tuli näkyviin. Vihreä-valkoinen kuumailmapallo! Se lipui eteenpäin kohisten ja matalalla. Haistoin rikin. Kori oli aivan pikkuisen minun parvekettani ylempänä ja minä sentään asun kolmannessa kerroksessa. Kuulin mitä ne miehet juttelivat kyydissä ja minun teki mieli kysäistä josko ne ottaisivat kyytiin. Tyydyin kuitenkin vain vilkuttelemaan. Miehet vinkkasivat takaisin ja hymyiltiin. Se oli jotenkin rauhoittava se tilanne. Asun pienessä taloyhtiössä ja se pallo purjehti hidastetun filmin tavoin meidän talojen välistä auringonlaskuun. Minusta näytti siltä, että kori hipoi puun latvoja kun ne kääntyivät kohti jätemäkeä.

Muitakin ihmisiä tuli parvekeille ihmettelemään tapausta. Ja silloin se jysähti. Minullahan ei ollut ketään, jolle olisin voinut huutaa että hei, tule katsomaan: meidän pihalla on kuumailmapallo. Hassua.. en ole kaivannut koko aikana mitään sellaista. Joskus on tietysti harmittanut lakanapyykin kuivuttua, että on pitänyt odotella kaveria piipahtamaan kylään, että saa lakanat vedettyä. Vaan nyt aidosti ja ensimmäisen kerran sinkkuna tuli sellainen olo, että olisipa kiva jos olisi joku jonka kanssa voisi jakaa näitä juttuja.

Vielä myöhemmin valvoin vuoteessa ja pohdin olisko nyt kuitenkin päässyt käymään niin, että olisin valmis uuteen suhteeseen. Vannomalla vannoin, että ei ikinä enää mutta mietin asiaa vielä ja muistin miten töissä se pieni poika sanoi: "että kyllä isä rakastaa meitä vaikka se ottaakin tiskatessa hääsormuksen pois". Tai kun se vanha mies bussissa vastasi isoon ääneen puhelimeen "kulta minäkin rakastan sinua". Asia varmentui siinä mietiskellessäni, ja niin se on. Sitä minäkin haluan, lämpöä ja läheisyyttä. Kummallisista asioista sitä ihminen muuttaakin ajatteluaan. Kuumailmapallo voi siis olla hyvinkin ratkaiseva tapaus.

S-joki

2006-08-04T01:37:00.000-07:00

Suolakeksipaketissa ON AINA se ensimmäinen keksi murusina. Musiikki on hyvää kun se soitetaan lavalta ja aurinko paistaa. Tykkään kulkea jalat rakoilla ja sormet tahmaisina. Ei se haittaa kun ne on vain alta likaiset. Kunpa se voisi olla aina niin.

Mummot Kaupassa

2006-08-04T01:36:00.001-07:00

Minun työkaverini lähikauppa on mummojen suosima. Siinä on myyjillä kestämistä kun kuulolaitteet kytketään pois päältä kauppaan astuessa. Rollaattoriin laitettaan isoin vaihde päälle ja ollaan maailman napoja. Tänäänkin kuultua.

Rouva rollaattorilla: Ottaisin kanansiipiä, niitä vähän lennettyjä.

Lihatiskin edustaja: rouva ne ovat valitettavasti loppuneet.

Rouva Rollaattorilla: Laita vaikka 10 kpl:tta

Lihatiskin edusaja: Rouva meillä EI ole niitä kanansiipiä

Rouva rollaattorilla: Laitetaankin sitten 15 kappaletta, kun tulee niitä lapsenlapsiakin.

Lihatiski: Rouva kiltti meillä ei ole kanansiipiä

Rouva rollaattori: Joo saa laittaaa samaan pakettiin.

Lihatiskin edustaja MEILLÄ EI OLE niitä.

Rouva rollaattori: Mitenkä, ei ole! no jos minä sitten sitä kalaa.

Lapsuudenystävä

2006-08-04T01:36:00.000-07:00

Viikko sitten tuli kortti, Davincin keltaistakin keltaisemman auringonkukan takana Maija sanoi tulevansa kylään viikon päästä torstaina. Koulutuspäivät Helsingissä oli syy matkaan. Samalla voitaisiin plarata menneitä. Se torstai oli eilen ja aamulla pohjoisen junan kyydissä tuli ruskettunut vaaleahiuksinen tyttö. Olin asiaankuuluvasti vastassa muumilimsan kanssa. Se on vanha perinne meillä. Pieninäkin aina juotiin yökylässä muumilimsaa. Ensin kiipeiltiin puissa ja illalla sitten sitä limsaa. Tällä kertaa jätettiin ne puut väliin.

Lapsuudenystäviä näkee aikuisiällä liian harvoin ja silti ne tuntee yhtä hyvin kuin lapsena. Marimekon yöpaidoissa meidän keskustelut venyy vahingossa aina aamu viiteen. Ei välitetä vaikka aamulla pitäisikin mennä töihin. Puhutaan siitä mitä toinen uskoo tapahtuvan 10 vuoden päästä tai muistetaanko se Risto. kumpikohan siihen oli ensin rakastunut. Maija on siitä harvinainen, että hänen kanssaan olen kestänyt kaiken. Lapsuuden, nuoruuden ja aikuisuuttakin jo vähän matkaa.

Seuraavan kerran sitten syksyllä

Elämäni Ässälle

2006-08-04T01:35:00.000-07:00

Joskus sitä käy niin, että lähtee keskiviikkona istumaan Esplanadin puistoon jäätelötötterön kanssa. Siihen tulee sitten synttärisankari. Ilta etenee ja sitä päätyy Stokmannin herkkuun ostamaan siideriä, jonka jälkeen Sörnäisiin metsästämään C.I:tä. Siinä sitä sitten keinutaan oletetun asunnon pihakeinussa ja virolainen rakennnusmies ystävällisesti avaa oven, jotta yllätys ei menisi piloille. Saunakerroksesta ei kuitenkaan ole yhteyttä asuntokerrokseen ja talokin on väärä. Vituttaa ja seuraavaksi istutaan kalliossa apin paarissa juomassa votkaa vanhojen miesten naureskellessa vieressä. Humalapäissään Susanna soittaa siihen numeroon, joka vastaa. Hieno tarinamme meni läpi ja meillä oli marinalle faktaa.

Lopulta aina kyllästytään vanhoihin miehiin ja poistutaan kohti keskustaa. Matkalla poiketaan pizzalla italialaisessa paikassa, lauletaan vähän ja kilistellään lisää. Omistajaa ei haittaa koska ollaan ainoat asiakkat. Loosessa törmätää tuttuihin, ja on the rocksissa mieheen, jolla kasvaa hammpaat ienten läpi. Tanssitaan vähän ja nautitaan valkovenäläinen.

Seuraavana aamuna pää on kipeä ja hävettää. Ei oikein tajua miksi sitä C.I:tä piti metsästää. Kahvilassa siitten näkee toisen ystävän joka ei ollut osallisena edellisen illan teinikaahotuksessa. Sitä menee ja tunnustaa syntinsä, kuin katoliselle papille ja luulee että saa synninpäästön. Katolinen ei kuitenkaan ymmärrä ollenkaan ja sitä jo miettii miksi kertoi mitään. Ajattelee vain, että kyllähän vanhenemista pitää juhlia, vaikka se joskus vaatisikin teinivouhotusta.

Hyvää synttäriä muru

Kohti Sulkavaa

2006-08-04T01:34:00.000-07:00

Ensimmäinen ulkosoututreeni oli tänään. Meitä oli kahdeksan paria heilumassa airojen hankaimissa. Alkukankeuden jälkeen pääsimme kuin pääsimmekin järven selällä edetakaisin. Perätuhdolle saatiin päivystyksestä lainaan tahdittaja, joka kailotti vetoa. Näytävästi hoitelivat Laura ja Mervi ensimmäisen airoparin, jonka liikettä seuraten me takana olevat pysyimme hyvin tahdissa. Parin tunnin kohkaamisen jälkeen selväksi kävi, että soutu on nimenomaan joukkuelaji jossa jokainen antaa oman panoksensa yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi.

Mukavaa se oli. Kukaan ei hukkunut, ei edes pudonnut kyydistä. Aika hyvin porukalta, joka ei aiemmin ole kirkkovenettä nähnytkään. Äyskäriä olisi kyllä kaivattu, kun taivaalta ehti vettä tulla melkein nilkkoihin saakka.

Soutu on sitäpaitsi perisuomalainen tapa liikkua. 1600-luvulla syntynyt kirkkoveneperinne on säilynyt näihin päiviin asti, mutta ei muuttamatta muotoaan. Ennen jopa parinkymmenen soutajan lihasten ansiosta kyläläiset pääsivät pyhisin kirkonmenoihin. Nykyään firmat vuokraavat tyky-päiviksi puisia veneitä tai osallistuvat ihan kisoihin asti.

Olennaisia Asioita

2006-08-04T01:32:00.000-07:00

Tyttö on sievä, pieni ja sorja niin kuin sukunsa muutkin naiset. Hänellä on vihreät silmät ja takkuja punaisissa, auringon polttamissa hiuksissaan. Takut ovat niin suuria, ettei niitä auki saa edes mummin taikakampa, jonka tyttö oli saanut omakseen. Kammassa oli ollut hopeakehykset mutta harakka oli vienyt sen niin ylös puunlatvaan, ettei sitä ole vielä kukaan sieltä pois saanut.

Puun juurella sammalten keskellä hän keinuttaa itseään ja pohtii elämänsä perimmäistä tarkoitusta. Tänään hän on vakaasti päättänyt oppia olemaan hiljaa ja seuraamaan ajatusten jatkuvaa virtaa turhia selittelemättä. Sanat ovat vain aina ajatuksia nopeampia ja siksi tytön selitykset ovat suurimmaksi osaksi tahattomia valeita, joista lopulta jää aina kiinni.

Tunnetta ja lämpöä pitää olla ennen kuin tyttö suostuu kiinnostumaan jostakin uudesta ihmisestä tai asiasta. Sitten kun tunneside on syntynyt häntä ei pitele mikään ja ensivaikutelman synnyttämä luottamus johtaakin usein pettymyksiin. Tyttö kun ei tahdo uskoa, että olosuhteet, aika ja elämä muuttavat toista ihmistä joskus hillittömän kovalla vauhdilla. Ehdottomana tunnetyyppinä hän vetää puoleensa viileitä ja ainakin tunteettomilta vaikuttavia ihmisiä, jotka saavat tytön hermostumaan heidän materialistiseen kunnianhimoonsa. Tytön tunteet ovat niin herkässä, että hän on joutunut kasvattamaan kovan kuoren ympärilleen. Oman herkkyytensä vuoksi tyttö ymmärtää joskus liiankin hyvin vaikeuksiin ajautuneita ihmisiä.

Kun hän avaa suunsa niin asia on yleensä painavaa ja siksi se pitää sanoa riittävän hitaasti ja ymmärrettävästi. Kaikki eivät tahdo jaksaa kuunnella loppuun asti tarkkaa selitystä ja väärinkäsityksiä syntyy kaikesta huolimatta. Lämpö, läheisyys ja tunteiden kemia ovat ainoa ja lopulta melko vaikea tie tytön sydämeen. Hänelle rakkautta on jatkuva lämmin vuorovaikutus, mikä vaatii lopulta melkoista kärsivällisyyttä.

Tärkeät Korvat

2006-08-04T01:31:00.000-07:00

Uuden ihmisen tavatessani noin viides asia jonka kysyn on: kumman aistin hän olisi valmis luovuttamaan pois. Näön vai kuulon. Itselleni vastaus on ollut aina päivänselvä. Silmättömänä voisin elää tasapainoista elämää, mutta ilman korviani en tulisi toimeen. Pidän nimittäin musiikista, siis TODELLA pidän. Soittaa en osaa mutta laulan yksikseni ja tanssin + että Kuntelen sitä jatkuvasti. Kaverit aina vitsailee että, nuu se ei osaa kävelläkään jos ei ole musiikkilaput korvilla. Ja tottahan se on. Aina soi. Ja niin on ollut jo kauan. 7-vuotiaana sitä on varma asiastaan, Se ei ole pelkkää elämän lisuketta.

Juha näkee musiikin väreinä, minulle se on mahdotonta kun en ole kovin visuaalinen ihminen. Mutta satiinpa riita aikaiseksi siitä oliko Johnny Cashin musiikki ruskeaa vai luumunpunaista. Minä olin sen punaisen kannalla. Mutta mitäpä minä siitä tiedän.

Korvat jos menisi niin menisi järki myös. Järki menee myös tähän säärikarvojen poisteluun. Piti ottaa puudukkeeksi siideriä, huh tätä naiseutta.

Sinisilmäinen

2006-08-04T01:30:00.000-07:00

Ensimmäistä kertaa minua pelotti. Silmät on siniset ja pahat. Rauhallisesti se sanoo tulevansa ja viiltävänsä. Kutsuu huoraksi, ja todella tarkoittaa sitä. Kaiken tämän se sanoo likainen hymy huulillaan. Kuulen vihan ja vaatimuksen tummassa äänessä. Yksikään liikkeeni ei jää siltä huomaamatta, halveksien se seuraa niillä sinisillä silmillänsä.

Onneksi meitä oli aika paljon. Erivärisiä, vihreitä enimäksen mutta muutama sininenkin. Siniset oli skarppina, yksi niistä ihmetteli miten te pienet tytöt tämmöistä jaksatte. Ei ne taida ymmärtää, että me ollaan niiden elämässä vain hetken, kovempaa tuolla ulkona on.

Heräsin juuri päiväunilta ja minulla on ne silmät vieläkin tallella.

Ärsyttävää Kun Joitain Asioita Ei Saa Tapahtumaan Tahtomalla

2006-08-04T01:29:00.000-07:00

Minua jännittää tämä ilta. Se on näet viimeinen. Ainakin luulen niin. Tein alkuviikosta ison päätöksen sellonrakentajan suhteen. Kaikki kaatuu omaan mahdottomuuteensa. En vain jaksa enää tämmöistä jahkaamista. Sovitaan ja kaikki kaatuu AINA. Ei kuulu ei näy. Eihän ne kaikki kerrat voi olla sattumia. Se on niin huoleton, hankala ihminen. Minun sydän ei vain ole ollenkaan samaa mieltä pääni kanssa. Tähän ei vain koskaan totu. Pettymyksiä kaikki täynnä. Voi vittana!!

Pyöräilemässä

2006-08-04T01:27:00.000-07:00

Olen ihan hikinen. Kävin ajelemassa pyörällä. Laina versiolla kun viimeksi rälläsin oman remontti kuntoon. Järvellä oli joutsnia ihan siinä rannassa. Näyttivät näteiltä yötaivasta vasten. Harmi että se kamerakin on rikki. Yöllä on mukavan rauhallista, kuuluu muutakin kuin autojen ääniä. Piti vastoin tapojani laittaa musiikki tauolle ihan vain hiljaisuuden vuoksi.

Kotona alaovella naapurin ukko horjui vastaan ja manasi Suomen leijonaa. Olivat hävineet rankkarikisassa. Mietein, että hien olis varmaan saanut pintaan sitä peliäkin katsomalla. Mut parempi näin ja kynsinauhatkin säilyi ehjinä.

Herkistelyä Bussissa

2006-08-04T01:26:00.001-07:00

Ne tuli bussiin seuraavalta pysäkiltä, vaari ja vaarin muori. Talvipalttoissaan ja hatuissaan vaikka ulkona on 15 astetta lämmintä. Muori käsikynkässään vaari etsi istumapaikkaa. Huterasti ne tulivat minun viereiseen penkkiin. Istuivat ja juttelivat Paulista? joka oli joutunut sairaalaan. Vaarin lompakko putosi penkkien väliin ja muori sitä kurkottelemaan. Takana istuva tyttö auttoi ja ojensi lompakon takaisin. Muori kiitti ja huolehti, että vaari talletti lompakon povitaskuunsa. Vaari kielsi hössöttämästä. Kun niiden oli aika jäädä pois. Se vaari huudahti "Kulta tule, meidän pysäkki taisi mennä". Kuski kuuli ja pysäytti auton vaikka oli ruuhka ja pysäkki jäi jo taakse. Käsikynkässä ne taas meni. Minulle tuli melkein kyyneleet silmiin.

Eilen kuulin kun nuori mies rattaissa selvitti keski-ikäiselle naiselle, että iskä kyllä rakastaa minua ja äitiä, vaikka tiskatessa olikin ottanut vihkisormuksen pois kädestään.

Jotenkin minä taas tykkään ihmisistä, Olisko tämä kevät.

Snobeilua

2006-08-04T01:26:00.000-07:00

Meidän tohtori vei meidät tänään konfiguraatio päivän päätteeksi golfaamaan. Tai no sellaiselle ranchille siihen kentän kupeeseen, missä sai harjoitella palloon osumista. Eihän meillä tietenkään asiaa ollut sinne aidan toiselle puolelle missä osakkeen omistajat vetelivät kärryjänsä. Haettiin automaatista korilinen palloja ja alettiin lätkiä. Opettaminenkin on itseasiassa vain pro nimellä kulkevien hallussa, mutta veljellisiä neuvoja sai antaa. Tunti huiskittiin ja huomasin, ettei ole minun laji. sain aikaan maanuoliaisia, pomppivia palloja ja huteja. Ainoastaan kaksi palloistani lensi kaaressa 50m kohdille. Sitten käytiin viheriöllä vielä puttaamassa, yksi pallo meni sinne reikään. Tuuletin ja kaverit taputti. Olin ainoa joka meistä onnistui.

Lopuksi mentiin syömään ja saunomaan kartanoon -firman piikkiin. Ovessa luki Clubhouse. Kaikki oli tosi hienoa. Pöydissä koukeroiset jalat ja pitsiliinat. vesi tuli kristallimaljassa. Olo ei ollut kovin kotoisa. Tarjoilijakin oli pukeutunut hienommin kuin me, mutta ilmeisesti ei sinne ollut pukeutumissääntöjä kun kaikki oli golf vetimissä. Tohtorimme tokaisi, että golf on jokasien yleissivistykseen kuuluvaa ja parasta mitä ruutuhousuissa voi tehdä. Yläkertaan oli varattu jäsenille omat tilat. Siellä vaarit istuvat varmaan punaisissa nahkasohvissa ja lukevat eino leinoa konjakkilasi kädessään. Ei päästy niitä katsomaan mutta klubin saunaan ei tarvinnu vip korttia. Sauna oli hetivalms mallia. Käynnistys nappula oli kiukaassa luukun takana joka aukesi nappia painamalla hitasti ja startrek -mäisesti. Sähkökiukaaksiyllättävän hyvät löylyt, pakko myöntää. Siideri siinä terassilla ei maistunut kuitenkaan yhtää paremmalta kuin omalla mökillä. Kokemus kuitenkin.

Sitten vielä pirssillä kotiin. Kyllä just kelpasi.